Sisäisen turvallisuuden muutos ja turvallisuuden hallinnointi Suomessa
Tässä tietueessa ei ole tiedostoja, ainoastaan metadata.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Suomen sisäisen turvallisuuden uhkakuvien diskursiivista muutosta sisäisen turvallisuuden ohjelmista sisäisen turvallisuuden selontekoon vuosina 2004–2016. Tutkielmassa myös selvitetään tapaustutkimuksen avulla, miten sisäisen turvallisuuden selonteko muodostettiin sekä miten itse laadintaprosessi vaikutti siinä määriteltyihin uhkakuviin. Lisäksi analysoidaan selonteossa esitettyjä sisäisen turvallisuuden toimenpiteitä ja miten ne heijastavat turvallisuuden diskursiivista muutosta sekä kovan turvallisuuden (security) hallinnan leviämistä erilaisiin institutionaalisiin käytäntöihin Suomessa.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Holger Stritzelin turvallistamisteorian malli, jossa turvallisuutta ja uhkakuvia tarkastellaan diskursiivisessa ja historiallisissa prosesseissa muodostuvina sosiaalisina konstruktioina. Sisäisen turvallisuuden selonteon muodostusprosessia analysoidaan tapaustutkimuksena John W. Kingdonin asialistateorian avulla ja selonteossa esitettyjä toimenpiteitä tarkastellaan nojaten Jef Huysmansin ja Didier Bigon näkemyksiin turvallisuuden diffuusiosta ja turvallisuuden hallintaan kohdistuvasta kilpailusta. Tutkimusmetodeina uhkakuvien analyysissä käytetään diskurssianalyysia ja tapaustutkimuksessa prosessin seuraamista. Selonteon ja ohjelmien lisäksi aineistona hyödynnetään Suomen sisäistä turvallisuutta käsittelevien työryhmien asiakirjoja sekä haastatteluaineistoa.
Keskeisimpinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että verrattuna menneisiin ohjelmiin, sisäisen turvallisuuden selonteossa uhkakuvat esitetään voimakkaammin kansalliseen turvallisuuteen ja valtion suvereniteettiin kohdistuviksi, minkä voidaan katsoa heijastavan sisäisen turvallisuuden kasvavaa merkitystä Suomen turvallisuuspolitiikassa. Sisäisten ja ulkoisten uhkakuvien limittyessä Venäjän ja terrorismin uhkat ovat tulleet voimakkaammin osaksi sisäisen turvallisuuden viitekehystä. Asiakirjojen analyysista ilmenee, että sisäisen turvallisuuden selonteon uhkakuvien muodostamiseen vaikuttivat sisäministeriön hallinnonalan aleneva resurssikehitys sekä jo ennen Ukrainan sotaa ja pakolaiskriisiä alkaneet viranomaisten ja poliitikkojen pyrkimykset muuttaa Suomen sisäisen turvallisuuden strategiatyötä Euroopan unionin linjausten suuntaiseksi. Turvallisuuden hallinnan institutionaalisia muutoksia ja viranomaisten suurempia toimivaltuuksia perustellaan puolestaan kansallisen turvallisuuden ja hybridiuhkien käsitteillä.