Alikapitalisointi siirtohinnoitteluproblematiikkana – pääomarakenteen markkinaehtoisuudesta erityisesti uudistuneen VML 31 §:n valossa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin selvittää, mistä alikapitalisoinnissa siirtohinnoitteluproblematiikkana on kyse. Toiseksi tutkielma pyrkii vastaamaan siihen, miten alikapitalisointiin puuttuminen asemoituu vuonna 2022 uudistuneen siirtohinnoitteluoikaisusäännöksen, verotusmenettelylain 31 §:n, ja toisaalta yleisen veronkiertosäännöksen, verotusmenettelylain 28 §:n, rajaamalla sääntelykentällä. Tutkielmassa käytetään tutkimusmetodina pääosin oikeusdogmaattista eli lainopillista metodia, mutta rahoitusteorian mallien tarkastelu ja siirtohinnoittelu vero-oikeuden ja talouden rajapintailmiönä tuovat tutkielmaan mukaan myös taloustieteellistä perspektiiviä.

Tutkielmassa havaitaan, että alikapitalisointi ilmiönä kumpuaa oman ja vieraan pääoman tuoton eriarvoisesta verokohtelusta. Konsernin sisäisessä rahoituksessa markkinoiden hinnoittelumekanismit eivät pysty rajoittamaan konserniyhtiön velkaantumista samalla tavalla kuin ulkoisessa rahoituksessa, jolloin pääomarakenteesta voi tulla verosuunnittelun väline. Siirtohinnoittelukontekstissa ylimitoitettua velan käyttöä pyritään estämään edellyttämällä, että konserniyhtiön pääomarakenteen on oltava markkinaehtoinen. Velan pääoman markkinaehtoisuuden arviointi on välttämätön osa velkatransaktion markkinaehtoisuuden arviointia johtuen pääomarakenteen ja koron markkinaehtoisuuden välisestä paradoksaalisesta yhteydestä: ilman pääomarakenteen markkinaehtoisuuden arviointia korkean koron markkinaehtoisuutta voitaisiin alikapitalisointitilanteissa perustella sillä, että myös ulkopuolisen lainanantajan tuottovaatimus olisi alikapitalisoinnista johtuvan riskin takia korkea.

Suomen voimassa olevan oikeuden osalta tutkielmassa päädytään siihen, että uudistuneen verotusmenettelylain 31 §:n 3 momentin mukainen liiketoimen sivuuttaminen vaikuttaisi soveltuvimmalta keinolta oikaista alikapitalisoitua pääomarakennetta. Säännöksen soveltamiskynnys on kuitenkin korkea, jolloin se soveltuisi ainoastaan räikeimpiin alikapitalisointitilanteisiin. Myöskään verotusmenettelylain 28 §:n yleinen veronkiertosäännös ei vaikuta soveltuvan lieviin alikapitalisointitapauksiin, joten lievästi velkapainotteiset pääomarakenteet vaikuttavat jäävän puuttumiskynnyksen alapuolelle. Alikapitalisointiin tai yleisemmin verotusmenettelylain 31 §:n 3 momentin mukaiseen liiketoimen sivuuttamiseen liittyviä tulkintakysymyksistä ei kuitenkaan vielä ole saatu oikeuskäytäntöä, joten säännöksen tosiasiallinen soveltamiskynnys jää vielä nähtäväksi.