Palmu, Susikoski ja Hanhivaara – Suomalaisen rikosfiktion demokraattinen poliisitoiminta

Abstract

<p> <span>Artikkeli käsittelee kolmen suomalaisen rikoselokuvan välittämää demokraattisuutta poliisitoiminnassa. Kysyn tässä artikkelissa, minkälaisia demokraattisia ominaispiirteitä suomalaisesta poliisista ja poliisitoiminnasta välittyy teosten katsojille. Artikkelin tutkimusaineistoon kuuluvat elokuvat Tähdet kertovat, Komisario Palmu (1962), Tuntematon ystävä (1978) sekä televisioelokuva Jumalia ei uhmata (1988). Artikkeli analysoi poliisitoiminnan demokraattisuutta kuudella eri määreellä: ammattimaisuudella, läpinäkyvyydellä, vastuullisuudella, ihmisoikeuksien turvaamisella, legalismilla ja osallisuudella. Suomalaisen poliisitoiminnan demokraattisuutta on aiemmin tutkinut kriminologi Dilip K. Das ja vastaavasti itä- ja keskieurooppalaista demokraattista poliisitoimintaa ovat määritelleet tutkimuksissaan Gorazd Meško et al. Artikkeli valottaa sitä, minkälaisia demokraattisen poliisitoiminnan piirteitä voidaan mahdollisesti paikantaa 1960–1980-lukujen suomalaisista rikosfiktioista. </span> <br></p>