Paramagneettisten kehien tunnistaminen MS-potilaiden SWI-kuvista

dc.contributor.authorPiispanen, Anni
dc.contributor.departmentfi=Kliininen laitos|en=Department of Clinical Medicine|
dc.contributor.facultyfi=Lääketieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Medicine|
dc.contributor.studysubjectfi=Neurologia|en=Neurology|
dc.date.accessioned2025-04-25T21:04:46Z
dc.date.available2025-04-25T21:04:46Z
dc.date.issued2025-04-17
dc.description.abstractTutkielman aiheena ovat MS-taudille spesifiset keskushermoston rautakertymät eli paramagneettiset leesiot. Niitä voidaan löytää aivoista suskeptibiliteettipainoitteisella magneettikuvauksella (Susceptibility-Weighted Imaging, SWI), joka havaitsee rautakertymät. Kaikilla MS-tautipotilailla näitä leesioita ei ole. Tarkoituksena on selvittää, tuoko paramagneettisten leesioiden kuvantaminen lisäarvoa MS-taudin diagnostiikkaan. Lisäksi selvitämme paramagneettisten leesioiden yhteyttä erilaisiin kliinisradiologisiin parametreihin, muun muassa MS-potilaiden toimintakykyyn, aivoparenkyymien tilavuuksiin sekä aivo-selkäydinnestenäytteen tutkimustuloksiin. Tutkielman alkuun laadin kirjallisuuskatsauksen. Paramagneettisia leesioita on tutkittu viime vuosina runsaasti ja myös muutamia ansiokkaita meta-analyysejä aiheesta on julkaistu. Omassa tutkimuksessa kävimme läpi kaikki Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS) MS-protokollalla tehdyt aivojen MRI-tutkimukset tietyllä aikavälillä. Potilaiden kliiniset tiedot kerättiin manuaalisesti sähköisestä potilastietojärjestelmästä. Magneettitutkimuksista suoritettiin kvantitatiivinen MRI-analyysi ja kliinisten tietojen pohjalta tehtiin tilastolliset analyysit. Tutkimuksessa jaoimme potilaat kahteen ryhmään paramagneettisten leesioiden määrän mukaan. Ensimmäisessä ryhmässä leesioita oli 0–2 ja toisessa kolme tai enemmän. Havaitsimme ryhmien välillä eron toimintakykyä kuvaavien mittareiden (EDSS ja MSSS) kohdalla. Potilailla, joilla oli kolme tai enemmän paramagneettisia leesioita, oli merkittävästi korkeammat pistemäärät. Potilaiden MRI-kuvien analysoinnissa havaittiin ryhmien välillä ero aivoparenkyymien tilavuuksissa. Potilailla, joilla leesioita oli enemmän, kokonaisaivoparenkyymin sekä nucleus caudatuksen tilavuus olivat pienemmät, verrattuna potilaisiin, joilla leesioita oli vähemmän. Tämä tutkimus osoittaa, että kliinisessä rutiinikäytössä oleva SWI-sekvenssi voi auttaa tunnistamaan rautaakehiä MS-tautipotilaiden aivokudoksesta. Paramagneettisten leesioiden tunnistaminen yhdistettynä topografisiin tietoihin ja potilaan sairaushistoriaan voi auttaa ymmärtämään taudin patologisia prosesseja tarkemmin.
dc.format.extent20
dc.identifier.olddbid197625
dc.identifier.oldhandle10024/180664
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/20013
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2025042531014
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightsavoin
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/180664
dc.subjectMS-tauti, paramagneettinen kehä, paramagneettinen leesio, SWI-kuvantaminen
dc.titleParamagneettisten kehien tunnistaminen MS-potilaiden SWI-kuvista
dc.type.ontasotfi=Syventävien opintojen kirjallinen työ|en=Second Cycle degree thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Piispanen_Anni_opinnayte.pdf
Size:
574.11 KB
Format:
Adobe Portable Document Format