Maahanmuuttajataustaisten lasten oikeus perusopetukseen : Perusopetuslain 5.1 §:n suhde kansainvälisiin perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin perusopetusoikeudesta ja yhdenvertaisuudesta

Abstract

Kansallisessa lainsäädännössä valmistavan opetuksen järjestämiseen ei olla laintasoisesti velvoitettu, vaan perusopetuslain 5.1 § jättää järjestämisestä päättämisen kuntien harkintavaltaan. Tutkielma tarkastelee sitä, millä tavoin perusopetuslain 5.1 § vastaa kansainvälisiin perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin yhdenvertaisuuden ja oikeuden perusopetukseen näkökulmasta maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osalta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko perusopetuslain 5.1 §:n sisältämä kirjaus ja sen realisoituminen linjassa yhdenvertaisuuden ja perusopetusoikeuden toteutumisen kanssa.

Tutkielma on toteutettu pääasiassa lainopillista metodia käyttäen ja analyysin lähtökohtana ovat perus- ja ihmisoikeudet. Erityisesti tutkielmassa on hyödynnetty law in context-metodia. Tutkielmassa on analysoitu kansainvälistä ja kansallista perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin liittyvää sääntelyä ja tutkittu kasvatus- ja yhteiskunnalliseen tutkimukseen tukeutuen edellä mainitun sääntelyn realisoitumista perusopetuslain 5.1 §:n kontekstissa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Tutkielman mukaan kansainvälisistä ja kansallisista oikeuslähteistä johdetusti erityistarpeiden huomioimista erilaisin tukitoimin pidetään keskeisenä ja jopa kiinteänä osana perusopetusoikeuden toteutumista yhdenvertaisella tavalla. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osalta kieliopetuksen on katsottu olevan edellä kuvatun kaltainen olennainen tukitoimena. Kun perusopetukseen valmistavan opetuksen muodossa järjestetyn kieliopetuksen saatavuutta ei olla perusopetuslain 5.1 §:ssä alueellisesti laintasoisesti taattu, ja kun sen vuoksi realisoituu tilanteita, joissa valmistava opetus ei alueellisesti ole kaikkien maahanmuuttajataustaisten oppilaiden saatavilla, vaikuttaa tutkielman tulosten perusteella siltä, että lain ilmaisusta aiheutuu tosiasiassa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskinäistä eriarvoisuutta. Kieliopetuksen saatavuuteen liittyvä näkökulma vaikuttaa olevan omiaan lisäämään eriarvoisuutta myös maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestöön kuuluvien oppilaiden välille. Tutkimustulosten myötä on siis perusteltua epäillä sitä, ettei nykyinen perusopetuslain 5.1 §:n ilmaisu todennäköisesti tosiasiassa onnistuneella tavalla vastaa kansainvälisiin perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin yhdenvertaisuudesta ja perusopetusoikeudesta.

Tutkielman tulosten perusteella herää perusteltu huoli myös siitä ovatko julkinen valta ja viranomaiset täyttäneet asiassa yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuutensa. Etenkin kun lisäksi otetaan huomioon se, että tutkielman käsittelemän teeman mahdollinen ongelmallisuus sekä tutkimisen tarve on nostettu esiin jo vuosia sitten, eikä asiasta ole tutkielman tekohetkessä tiedossa ole, että asiasta olisi viranomaisten toimesta tehty asiakirjatasoisia selvityksiä. Tutkielman loppuvaiheessa yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolle on toimitettu epävirallinen tutkielman tulosten tiivistelmäksi muotoiltu kysymys toimiston näkemyksestä viranomaisten yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuteen asiassa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto yhtyi tutkielman päätelmiin siitä, että asiassa voi olla kyseessä viranomaisen yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden laiminlyönti. Ottaen huomioon tutkielman tulokset yhdistettynä viranomaisen yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuteen, aiheesta olisi syytä tehdä viranomaistasoista, syväluotaavaa ja kriittistä lisäselvitystä.