Sisäpiiritiedon julkistamisen lykkäys
370.09 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset18
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sisäpiiritiedon julkistamisen lykkäystä Euroopan unionin markkinoiden väärinkäyttöasetuksen (596/2014, MAR) mukaisesti. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, missä olosuhteissa liikkeeseenlaskija voi lykätä sisäpiiritiedon julkistamista. Aihetta lähestytään ensin määrittelemällä sisäpiiritiedon käsite sekä tarkastelemalla julkistamisvelvollisuuden sisältöä ja tarkoitusta, minkä jälkeen analysoidaan lykkäämisen oikeudellisia edellytyksiä ja menettelyä.
Tutkielman tutkimusmenetelmänä on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Tutkimuksessa systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta ja tulkitaan sisäpiiritiedon julkistamista sekä sen lykkäämistä koskevaa sääntelyä. Keskeisinä oikeuslähteinä käytetään markkinoiden väärinkäyttöasetusta, sitä täydentävää ESMA:n ohjeistusta ja komission täytäntöönpanoasetusta sekä oikeuskäytäntöä, erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisua asiassa C-19/11 Geltl v. Daimler AG ja korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2024:25. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään kotimaista oikeuskirjallisuutta sekä eräitä ruotsalaisia ratkaisuja lykkäämisedellytysten tulkinnan havainnollistamiseksi.
Tutkimuksen perusteella sisäpiiritiedon julkistamisen lykkääminen on poikkeus julkistamisvelvollisuuden pääsäännöstä, ja sen sallittavuus edellyttää kaikkien MAR 17 artiklan 4 kohdan mukaisten edellytysten samanaikaista täyttymistä. Liikkeeseenlaskijalla on oltava oikeutettu etu lykkäämiseen, lykkääminen ei saa johtaa yleisöä harhaan ja tiedon luottamuksellisuuden on säilyttävä koko lykkäysajan. Erityisen tulkinnanvaraisiksi osoittautuivat oikeutetun edun ja harhaanjohtamiskiellon sisältö, kun taas luottamuksellisuuden vaatimus toimii lykkäämisen ehdottomana rajana. Tutkimuksessa havaitaan lisäksi, että lykkäämismenettely on luonteeltaan omavastuinen, mikä korostaa liikkeeseenlaskijan harkinnan, dokumentoinnin ja jatkuvan seurannan merkitystä. Kokonaisuutena sääntely ilmentää tasapainoa markkinoiden läpinäkyvyyden ja liikkeeseenlaskijan oikeutettujen etujen välillä, mutta siihen liittyy käytännössä huomattavaa tulkinnanvaraisuutta.