Vakuutusoikeuden asema hallintolainkäyttäjänä

Abstract

Tutkin vakuutusoikeuden asemaa hallintolainkäyttäjänä ja sen suhdetta korkeimpaan hallintooikeuteen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ylimmän tuomiovallan käyttö ja ylimmille tuomioistuimille perustuslaissa osoitetut tehtävät käytännössä jakautuvat vakuutusoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden välillä hallintolainkäytön alaan kuuluvissa toimeentuloturva-asioissa. Lisäksi tutkin sitä, miten oikeusvaltioperiaatteesta seuraavat, suomalaiseen tuomioistuinjärjestelmään kohdistuvat vaatimukset toteutuvat vakuutusoikeudessa ja millaisia haasteita vakuutusoikeuden asemaan liittyy yksityisen oikeussubjektin oikeusturvan toteutumisen ja tuomioistuinjärjestelmän läpinäkyvyyden kannalta. Tutkimuksella pyritään selvittämään myös syitä vakuutusoikeuden aseman muodostumiselle sellaiseksi kuin se nyt on, sekä syitä aseman edelleen kehittämisen vaikeudelle. Vakuutusoikeuden asema hallintolainkäyttäjänä on jäänyt oikeuskirjallisuudessa vähälle huomiolle siitä huolimatta, että se on merkittävä ja poikkeuksellinen tuomiovallan käyttäjä. Selvitän vakuutusoikeuden asemaa ja sen suhdetta korkeimpaan hallinto-oikeuteen keskeisesti lainsäädännön, lainvalmisteluaineiston ja oikeuskäytännön avulla. Oikeuskäytännöstä merkittävin lähde ovat vakuutusoikeuden lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevat korkeimman hallintooikeuden vuosikirjapäätökset ajanjaksolta 2003–2021. Tarkastelen myös Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä soveltuvilta osin. Lisäksi käytän aineistona Euroopan neuvoston alaisten toimielinten julkaisemia suosituksia ja kannanottoja, oikeusministeriön selvityksiä ja komiteanmietintöjä sekä oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksessa tuli selvitetyksi, ettei korkeimmalla hallinto-oikeudella ole mahdollisuutta huolehtia lainkäytön yhdenmukaisuudesta toimeentuloturva-asioissa, sillä korkeimman hallinto-oikeuden oikeus purkaa vakuutusoikeuden lainvoimainen päätös olennaisen menettelyvirheen perusteella ei mahdollista vakuutusoikeuden päätöksen sisältöön puuttumista. Lainkäytön ohjaus ja oikeuskäytännön yhtenäisyydestä huolehtiminen toimeentuloturva-asioissa jää siis vakuutusoikeuden tehtäväksi. Vakuutusoikeudella ei ole kuitenkaan ylimmän tuomioistuimen asemaa, eikä sen lainkäyttötoiminta toteuta tällä hetkellä oikeusvaltioperiaatteesta seuraavia vaatimuksia tuomioistuimen ratkaisujen saavutettavuudelle, päätösten perustelulle ja oikeuden ennakoitavuudelle. Haasteina vakuutusoikeuden liittämiselle selkeämmin korkeimman hallinto-oikeuden valvontaan on osoittautunut erityisesti vakuutusoikeuden käsittelemien asioiden suuri määrä sekä oikeudenkäynnin kokonaiskeston pitenemisen estäminen. Riippumatta siitä, millaisia uudistuksia vakuutusoikeuden asemaan tehdään tulevaisuudessa, vakuutusoikeuden päätösten julkaisemista sekä päätösten perusteluiden monipuolisuutta ja avoimuutta tulisi lisätä.