Konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu : ympäristövastuiden käsittely massavelkana

Abstract

Tutkielmani aiheena on konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu sekä ympäristövastuiden käsittely massavelkana. Erityisenä tarkastelun kohteena on jätehuoltokustannusten käsittely konkurssipesän massavelkana. Olen rajannut tarkastelun ulkopuolelle tilanteet, joissa velallisen hallinnassa ollut maa-alue on pilaantunut. Käsittelen aihetta nimenomaisesti julkisoikeudellisen ympäristövastuun kannalta ja olen jättänyt tutkielman ulkopuolelle yksityisoikeudellisen sekä rikosoikeudellisen vastuun, jotka usein tulevat mainituiksi julkisoikeudellisen ympäristövastuun rinnalla. Nykyisessä lainsäädännössämme ei ole erityissäännöksiä siitä, mikä on ympäristölainsäädännöstä johtuvien ympäristövastuiden asema konkurssissa. Ajankohtaisiksi ympäristövastuut konkurssissa voivat tulla esimerkiksi tilanteissa, joissa ongelmajätettä on varastoitu konkurssivelallisen hallinnassa olleeseen rakennukseen. Tällaisessa tilanteessa tulee selvittää, mikä taho voidaan velvoittaa ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin tai korvaamaan toimenpiteistä seuraavat kustannukset. Ympäristövastuu voidaan kohdistaa konkurssipesälle ja siitä voi seurata massavelkainen vastuu. Konkurssipesän massavelkainen vastuu kustannuksista vaikuttaa myös velkojiin, sillä usein velkojien jako-osuudet jäävät pieniksi tai jako-osuutta ei jää ollenkaan. Käytän tutkielmassa lainopillista metodia. Tutkimuslähteitä ovat voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö, tuomioistuinten ratkaisukäytäntö, hallituksen esitykset sekä oikeuskirjallisuus. Lisäksi olen hyödyntänyt lainvalmistelutyössä annettuja asiantuntijalausuntoja. Tutkimustuloksena oikeustilan voidaan todeta olevan sinänsä selvä sen osalta, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista KHO 2003:51 ja 2017:53 seuraa konkurssipesälle massavelkainen vastuu jätteiden toimittamisesta asianmukaiseen käsittelyyn, vaikka niiden peruste olisi täyttynyt ennen konkurssin alkamista velallisen toiminnan ja laiminlyöntien vuoksi. Toisaalta tutkielmassa päädytään myös siihen, että konkurssipesän julkisoikeudellisesta ympäristövastuusta tulisi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista huolimatta säätää lain tasolla, sillä niissä on sivuutettu konkurssilain 16 luvun 2 §:n säännös.