Hillinnän ja sopeutumisen integraatio kehitysyhteistyön ilmastorahoituksessa : Tapausmaana Suomi

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään, miten ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen yhteenkietoutuvat ilmastorahoituksessa. Hillintä ja sopeutuminen on perinteisesti erotettu toisistaan, mutta ilmastonmuutoksen laajuus ja nopea eteneminen on herättänyt keskustelua sopeutumisen ja hillinnän integroimisesta ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa. Sekä hillinnän että sopeutumisen samanaikainen huomioiminen ilmastorahoituksessa voisi tehostaa resurssien allokointia sekä vähentää mahdollisia sisäisiä ristiriitoja. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten rahoitetut hillintä- ja sopeutumisprojektit eroavat käytännössä toisistaan, millaiset ominaisuudet kuvailevat rahoitettuja hillintää ja sopeutumista integroivia projekteja sekä millaisia haasteita kyseisten projektien raportointiin liittyy.

Tutkimuksen aineisto koostuu OECD:n Creditor reporting system -aineistosta. Aineistossa on ilmoitettu kaikki Suomelta ilmastorahoitusta saaneet projektit sekä niiden kuvaukset, rahoitusmäärät ja maantieteellinen sijainti. Aineistosta käy myös ilmi, tähtäävätkö projektit hillintään, sopeutumiseen vai kumpaankin samanaikaisesti. Samanaikaisesti kumpaankin tähtäävät projektit katsotaan hillintää ja sopeutumista integroiviksi. Aineistoa analysoidaan sekä kvalitatiivisesti teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä että kvantitatiivisesti tilastollisilla tunnusluvuilla ja testeillä. Hillintä- ja sopeutumisprojektien eroja tarkastellaan tilastollisesti, kun taas hillintää ja sopeutumista integroivien projektien kuvaukset tutkitaan sisällönanalyysillä.

Tutkimustulokset osoittavat, että hillintä- ja sopeutumisprojektien välillä on eroja koskien niiden saamia rahoitusmääriä, oheistavoitteita sekä maantieteellistä jakautumista. Erot ovat kuitenkin pienempiä kuin taustateorian suhteen olisi voinut kuvitella, mikä osoittaa hillinnän ja sopeutumisen lähentyneen toisiaan. Hillintää ja sopeutumista integroivia projekteja kuvailee monialaisuus, ihmislähtöisyys sekä painottuminen maa- ja metsätalousalalle. Tämä ei ollut yllättävää, sillä hillinnän ja sopeutuminen integroiminen projekteissa voi helposti johtaa monialaisuuteen, ja maatalous- ja metsäalalla on puolestaan suhteellisen helppoa integroida hillintä- ja sopeutumistavoitteita. Tulokset osoittavat, että integraatio on mahdollista ilman rahoituksen painottumista liikaa hillintään tai sopeutumiseen. Hillintää ja sopeutumista integroivien projektien raportoinnissa oli epäsystemaattisuuksia, eikä raportointi aina noudattanut OECD:n virallista kriteeristöä. Tulos osoittaa, että mikäli hillintää ja sopeutumista aiotaan integroida jatkossakin, on raportointiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Ilmastorahoituksesta, sen ohjausjärjestelmistä sekä toteutuneen rahoituksen raportoinnista tarvitaan lisää tutkimusta sekä Suomen että muiden maiden konteksteissa. Myös hillinnän ja sopeutumisen integraatio erityisesti ilmastorahoituksessa vaatii lisätutkimusta.