Rintasyöpäpotilaan kainalostatuksen yhteys epäonnistuneeseen vartijaimusolmuketutkimukseen

Abstract

Kansainvälissä hoitosuosituksissa ei ole yksimielisyyttä potilaiden kirurgisesta hoidosta tilanteissa, joissa vartijaimusolmuketutkimus (SLNB, sentinel lymph node biopsy) epäonnistuu. Tutkimuksemme tavoitteena oli tunnistaa SLNB:n epäonnistumiseen liittyviä tekijöitä sekä määrittää kainalon imusolmukestatus kainalon tyhjennysleikkauksen (ALND, axillary lymph node dissection) jälkeen nykypäiväisessä kliinisessä käytännössä. Retrospektiiviseen kohorttitutkimukseen sisällytettiin kaikki toispuolista rintasyöpää sairastavat potilaat, joille tehtiin SLNB Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2010–2022. Kaikille potilaille tehtiin preoperatiivinen ultraäänitutkimus. SLNB suoritettiin käyttäen radioisotooppia ja siniväriä sekä preoperatiivista lymfoskintigrafiaa. ALND suoritettiin SLNB:n epäonnistuessa. SLNB epäonnistui 86:lla 4233 potilaasta (2.0%). Kohonnut BMI (p < 0.001) ja leikkausta edeltävänä päivänä annettu merkkiaineinjektio (p < 0.001) olivat merkittävästi yhteydessä SLNB:n epäonnistumiseen, kun taas yksikään kasvaimeen liittyvistä tekijöistä ei ennustanut SLNB:n epäonnistumista. Potilaista, joilla SLNB epäonnistui, 68.6% oli imusolmukestatukseltaan pN0, kun vastaava osuus heistä, joilla SLNB onnistui, oli 71.4% (p=0.57). Vaikka N+-potilaiden välillä havaittiin lievä ero pN-jakaumassa, laajan imusolmukelevinneisyyden omaavat potilaat olivat tunnistettavissa joko poikkeavien preoperatiivisen ultraäänilöydösten tai intraoperatiivisesti palpoiden epäilyttävien imusolmukkeiden perusteella. SLNB epäonnistui 2.0%:lla potilaista, eikä se ollut yhteydessä imusolmukemetastaasien esiintymiseen tai kasvaimeen liittyviin tekijöihin. Kainalokirurgisia hoitostrategioita, joilla vältetään ALND:hen liittyvä morbiditeetti, tulisi harkita harkita erityisesti potilailla, joilla preoperatiivinen ultraäänilöydös on normaali eikä intraoperatiivisessa palpaatiossa todeta epäilyttäviä imusolmukkeita.