Korkovähennysoikeuden rajoittaminen tai epääminen

Abstract

Kansainvälisen kaupan kehityksen myötä monikansalliset konsernit ovat hyödyntäneet eri valtioiden verojärjestelmistä johtuvia eroavaisuuksia. Verotuksellista hyötyä on pyritty saamaan esimerkiksi konsernin sisäisillä lainajärjestelyillä. Tällaisessa tilanteessa konserni kykenee lainan korkojen avulla siirtämään velkojan asuinvaltioon, jossa noudatetaan matalampaa veroastetta. Tämän kaltaiset järjestelyt ovat olleet omiaan rapauttamaan valtioiden veropohjia. OECD sekä Euroopan unioni pitivät veropohjien rapautumista ongelmallisena, jonka myötä OECD julkaisi 15 toimenpiteen raportin, jonka pohjalta lähdettiin luomaan veronkiertodirektiiviä. OECD:n toimenpide nro 4 käsittelee korkovähennysoikeutta ja se sisällytettiin EU:n veronkiertodirektiivin artiklaan 4. Lisäksi direktiivin artikla nro 6 koskee yleistä veronkierron vastaista sääntöä. Tutkielmassa keskitytäänkin siihen, kuinka kyseiset artiklat ovat implementoitu tiettyihin kansallisiin lainsäädäntöihin sekä siihen, milloin erilaiset korkojärjestelyt voidaan luokitella keinotekoisiksi. Tutkielma sisältää kotimaista sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Tutkielman kannalta keskeiset tapaukset ovat X BV (C-398/16), Lexel AB(C-484/19), joka on eniten huomiota saanut tapaus, KHO 2021:178 ja KHO 2021:179 sekä juuri EUT:ssa ratkaistu C-585/22. Kyseisellä ratkaisulla voitiin katsoa olevan merkittävä painoarvo liittyen Lexel-tapauksen jälkipyykkiin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää kriteereitä keinotekoisuudelle koskien korkojen vähennyskelpoisuutta. Tarkoituksena on oikeuskäytäntöä systematisoimalla selvittää, ovatko oikeustapaukset ratkaistu yhdenmukaisesti vai jättävätkö ne aukkoja tulkintoihin. Tarkoituksena on tätä kautta saada tarkennusta siihen, milloin veronkiertolauseke voi tulla sovellettavaksi ja korkojen vähennyskelpoisuus evätä. Tutkimusmetodina tutkielmassa on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen metodi. Tutkielma sisältää oikeuskäytännön lisäksi monipuolisesti oikeuskirjallisuutta, virallis- ja puolivirallislähteitä, viranomaisohjeita, kansainvälisten organisaatioiden julkaisuja sekä myös muita lähteitä. Tutkielman perusteella keinotekoisuuden käsite korkojärjestelyissä on tulkinnanvarainen. Käsite on esillä monesti, kun yleisiä veronkiertonormeja on sovellettu estämään yrityksiä tekemästä erilaisia järjestelyitä. Tutkielman kohteena olevista oikeustapauksista huomataan, että osassa korkojärjestely on luokiteltu keinotekoiseksi ja näin sovellettu veronkiertosääntöä, kun osa ovat olleet hyväksyttäviä. Tutkielmassa selviää, että yleinen veronkiertolauseke on tulkinnanvarainen. Lisäksi oikeustapauksissa kehitetty käsite ”puhtaasti keinotekoiset järjestelyt” ovat myös tulkinnanvaraisia. Tutkielmassa esitetäänkin, että käsitteelle annettaisiin tarkempi määritelmä tai, että oikeuskäytännön myötä asetettaisiin lainsäädäntöön uusia tarkempia rajoja välttääkseen epäselvyydet.