"Se on se loppuuks tää joskus" : Lapsen huumeiden käytön merkitykset vanhemman elämässä

Abstract

Tutkimus kohdistuu huumeiden käyttäjien vanhempien subjektiivisiin kokemuksiin. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia merkityksiä lapsen huumeiden käyttö saa vanhemman omassa elämässä ja millaisia selviytymiskeinoja ja tukea vanhemmilla on oman jaksamisensa edistämiseksi. Tutkimuksen tavoitteena on saada lisää tietoa vanhemman kokemuksesta ja näin tuoda vanhemman kokemus ymmärrettävämmäksi.

Tutkimus on laadullinen ja analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmän mukaisesti. Aineisto on kerätty tammikuun 2019 aikana ja koostuu yhdeksän huumeita käyttävän lapsen vanhemman haastattelusta. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat on löydetty läheistyötä tekevien Irti huumeista ry:n ja A-klinikka Oy:n kautta.

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan lapsen huumeiden käyttö kuormittaa vanhempia psyykkisesti. Monilla vanhemmilla on päällimmäisenä pelkona, että lapsi kuolee. Tämän takia osa huumeita käyttävän lapsen vanhemmuutta on lapsen auttaminen, jota tutkimuksen vanhemmat toteuttavat eri tavoin. Auttaessaan lasta vanhemmat kuitenkin tasapainoilevat auttamisen ja avun rajoittamisen välillä, jotta he eivät mahdollistaisi lapsen huumeiden käyttöä. Vanhemmat voivat myös tuntea syyllisyyttä ja häpeää. Häpeä näyttäytyy suhteessa toisiin ihmisiin, sillä monilla ihmisillä on tutkimuksen mukaan ennakkoluuloja huumeiden käyttäjiä ja heidän vanhempiaan kohtaan.

Tutkimuksen vanhemmat kokivat etenkin vertaistukiryhmän tärkeänä jaksamista tukevana tekijänä. Vertaisryhmässä voi käsitellä muun muassa syyllisyyden tunteita, jakaa tietoa ja kasvattaa itsetuntemusta. Muita jaksamista tukevia tekijöitä tutkimuksessa tuli ilmi oman elämän priorisointi lapsen elämän edelle, mikä tarkoittaa muun muassa rajan vetoa lapseen. Lisäksi omat harrastukset, toivon ylläpitäminen ja hengellisyys olivat joillekin vanhemmille tärkeitä.

Tutkimus osoittaa, että useat vanhemmat ovat joutuneet pettymään päihdepalveluihin. Palvelut eivät ole olleet oikeanlaisia ja vanhemmat sekä heidän lapsensa eivät ole tulleet toivomallaan tavalla kohdatuiksi. Vanhemmat pohtivat ennaltaehkäisevän työn merkitystä. Myös läheisille suunnattuihin palveluihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota sekä osallistaa läheisiä mahdollisuuksien mukaan lapsen hoidon suunnittelussa.