Vanhempien mentalisaatiotaitojen tukeminen logopedisessa viitekehyksessä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vanhemman mentalisaatiota on tuettu, silloin kun tavoitteena on ollut tukea puheterapiassa tyypillisesti asiakkaana olevia lapsia ja eroavatko järjestetyt ryhmä- ja yksiöinterventiot toisistaan. Lisäksi pyrkimyksenä oli selvittää, onko lapsille hyötyä vanhempiensa mentalisaatiotaitojen tukemisesta ja jos on, niin minkälaisia hyötyjä. Aikaisemmissa tutkimuksissa vanhempien mentalisaatiotaitojen on havaittu olevan positiivisessa yhteydessä esimerkiksi lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen. Vanhempien mentalisaation tukemista on kuitenkin tutkittu vasta varsin vähän, etenkin puheterapian näkökulmasta. Kuntoutuksen painopiste on myös muuttunut ja kuntoutus painottuu nykypäivänä aiempaa enemmän lähiympäristön ohjaamiseen. Näiden vuoksi olisi tärkeää selvittää, pystyttäisiinkö vanhemman mentalisaatiota kohentavilla interventioilla tukemaan myös puheterapian asiakkaana olevia lapsia. Tutkimus suoritettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena neljästä eri tietokannasta. Lopulliseen analyysiin valikoitui 10 tutkimusartikkelia. Tutkitut interventiot jakautuivat tasan ryhmä- ja yksilöinterventioihin. Katsauksen tulokset antavat viitteitä siitä, että erilaisilla vanhemman mentalisaatiota tukevilla interventioilla voidaan todennäköisesti kohentaa vanhempien mentalisaatiotaitoja myös puheterapian kontekstissa sekä auttaa puheterapian asiakaskuntaan kuuluvia lapsia. Lapsille havaitut hyödyt olivat muun muassa lapsen ja vanhemman välisen kommunikaation kohentumista ja tunne- ja käytöshäiriöiden lievittymistä. Samansuuntaisia tuloksia havaittiin riippumatta siitä, oliko interventio toteutettu ryhmä- vai yksilömuotoisena. Ryhmämuotoiset interventiot voisivat kuitenkin olla suositellumpia kustannustehokkuutensa ja tarjoamansa vertaistuen vuoksi.