“Kaikki on hirveetä ja se tuntuu erittäin pahalta “:)”” : Mediatutkimuksen opiskelijoiden ilmastoaffekteja ja regeneraation tilaisuuksia

Abstract

Tutkielmani käsittelee mediatutkimuksen opiskelijoiden ilmastoaffekteja. Lähtöpisteenä toimii havainto siitä, että vaikka meillä on käytössämme enemmän tietoa ja teknologisia edellytyksiä kuin koskaan aikaisemmin, tuntuu ilmastonmuutos edelleen loputtoman monimutkaiselta ja vaikealta ongelmalta. Tämä kokemus on yleisesti tiedostettu. Etenkin ilmastoahdistuksesta puhutaan paljon, vaikka käsitteen takaa aukeaa nopeasti monenlaisia affektiivisia muodostelmia. Tilanteessa, jossa tietoa on riittämiin, mutta sen vaikutukset ihmisten toimintavalmiuteen ovat riittämättömiä, on syytä suunnata katse mediaan, joka ilmastoaiheisia viestejä välittää.

Lähden tutkielmassani selvittämään, millaisia ilmastoaffekteja käytössämme olevat mediateknologiat rakentavat. Aineistoni koostuu 27:n mediatutkimuksen opiskelijan avoimista vastauksista ilmastoaiheisiin kysymyksiin. Analysoin aineistoani teemoittamisen kautta ekokriittisen viitekehyksen puitteissa.

Keskeisimpiä aineistosta nousevia teemoja ovat avuttomuus ja luovuttaminen, sekä affektiivisten vyöryjen ja ambivalenssin kokemukset. Näiden reaktioiden taustalla vaikuttavat ilmastoaiheisten mediasisältöjen kuormittavuus, epämääräisyys ja riittämättömyys. Lisäksi erilaisten alustojen väliset jännitteet ohjaavat affektien muodostumista.

Tutkielmani tärkein kontribuutio on ekomediatutkimuksellisen näkökulman tuominen ilmastonmuutokseen liittyvien kokemusten tutkimukseen. Tarjoan esimerkkejä ekomediatutkimuksen näkökulmista, joiden avulla katastrofikuvaston ja maailmanlopun enteiden hallitsemaa mielikuvitusta voidaan lähteä eheyttämään. Tällaisia tilaisuuksia löytyy niin strategisten vastaestetiikkojen, kumouksellisen käsitteistön kuin tutkijan työn ja aktivismin leikkauspisteiden kautta.