Sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuus ja oikeusturva : Tarkastelussa HE 124/2025 vp ja HE 157/2025 vp

Abstract

Tässä työssä tarkastellaan sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuutta koskevia lainsäädäntöhankkeita (HE 124/2025 vp ja HE 157/2025 vp) suhteessa perustuslaissa turvattuun oikeusturvaan ja yhdenvertaisuuteen. Työssä arvioidaan sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuuden vaikutuksia luonnollisten henkilöiden oikeusturvaan tiedoksiantojen tehokkaan ja tosiasiallisen toteutumisen näkökulmasta. Työn tutkimusmetodi on lainopillinen, ja siinä hyödynnetään erityisesti perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä sekä lainsäädäntöprosessin aikaisia asiantuntijalausuntoja. Työn tutkimustulokset osoittavat, että sääntelyyn liittyy merkittäviä oikeusturvariskejä, jotka korostuvat erityisesti heräteviestin pakollisuudesta luopumisen sekä kieltäytymisoikeuden rajoittamisen takia. Perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta tehdyistä muutoksista huolimatta sääntely vaikuttaa oikeusturvan kannalta ongelmalliselta. Työssä kuitenkin osoitetaan, että sähköisen tiedoksiannon käytön edistäminen lainsäädännöllä on mahdollista, kunhan kaikkia luonnollisia henkilöitä ei velvoiteta sähköisen tiedoksiannon käyttöön ja oikeusturvanäkökulmat huomioidaan riittävällä tavalla. Työn johtopäätöksenä todetaan, että säästötavoitteisiin perustuva sääntelymalli saattaa johtaa välilliseen syrjintään digikyvykkyyden perusteella ja vaarantaa hyvän hallinnon palveluperiaatteen. Oikeusturvan varmistamiseksi työssä esitetään tekstiviestiherätteiden käytön laajentamista ja verotuksen kieltäytymismenettelyn yhdenmukaistamista yleislainsäädännön määräajan kanssa. Työssä suositellaan sähköisen tiedoksiannon edistämistä ensisijaisesti vapaaehtoisuuden ja palvelujen kehittämisen kautta perusoikeuksien vaarantamisen sijaan.