Striatal Dopaminergic Function and Motor Slowing in Essential Tremor Plus
730.51 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset102
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Background
While previous imaging studies have generally shown normal striatal dopamine
transporter (DAT) binding in ET, emerging evidence suggests a partial dopaminergic
mechanism in this condition and an epidemiological link between ET and PD. This
link seems particularly meaningful in ET patients with additional neurological signs,
such as slowness of movements, rigidity, or rest tremor (ET+).
Objectives
To investigate the potential dopaminergic pathophysiology of essential tremor (ET)
plus (ET+) and to compare it to Parkinson’s disease (PD).
Methods
43 ET+ patients, 115 PD patients and 40 healthy controls were studied using
[123I]FP-CIT SPECT imaging and clinical examinations. A median follow-up of 3.0
years was carried out to confirm the diagnoses. ET+ patients underwent an extended
follow-up with a median of 7.7 years (range 4.3-9.8 years). Region-specific binding
ratios of striatal DAT binding were compared among the groups and correlated with
the MDS-UPDRS motor scores.
Results
Bradykinesia scores were negatively associated with posterior putamen DAT binding
in both the ET+ and PD groups, with the strongest correlation observed in finger
tapping (F=11.1, =-0.10, 95%CI -0.16 to -0.04, p=0.001). In ET+ patients, kinetic
tremor asymmetry correlated with posterior putamen DAT binding asymmetry
(r=0.33, p=0.043), indicating a relationship between more severe tremor and subtle
contralateral DAT loss.
Conclusions
In ET+, subtle increases in bradykinesia scores correlate with striatal dopaminergic
dysfunction, while kinetic tremor asymmetry is associated with hemispheric DAT binding asymmetry. These findings support the concept of partial dopaminergic
involvement in the pathophysiology of ET+.
Essentiaalinen vapina (ET) on yksi yleisimmistä aikuisten liikehäiriösairauksista, jolle
tyypillistä on yläraajojen molemminpuolinen kannatus- ja liikevapina. Osalla ET:tä
sairastavista potilaista esiintyy myös Parkinsonin taudille (PD) tyypillisiä oireita,
kuten lepovapinaa, bradykinesiaa ja rigiditeettiä (essentiaalinen vapina plus, ET+).
ET+-potilaiden bradykinesia ja rigiditeetti oireiden vuoksi on keskusteltu taudin
määrittelystä, sekä mahdollisesta yhteydestä Parkinsonin tautiin (PD). Lisäksi ET-
potilailla on todettu kohonnut riski sairastua Parkinsonin tautiin, mikä on herättänyt
kiinnostusta erityisesti dopamiinitoimintaan liittyvästä yhteydestä sairauksien välillä.
Aikaisemmat kuvantamistutkimukset ovat osoittaneet, että striataalisen dopamiini
transportterin (DAT) sitoutuminen on normaalia ET-potilailla verrattuna terveisiin
verrokkeihin. Tutkimusnäyttö ET:n mahdollisesta osittaisesta dopaminergisesta
mekanismista on kuitenkin viime vuosien aikana lisääntynyt.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko ET+-potilaiden dopaminerginen
toiminta osittain samanlaista kuin PD-potilailla.
Tutkimukseen sisältyi 43 ET+-potilasta, 115 PD-potilasta sekä 40 tervettä verrokkia.
Kaikki potilaat kuvattiin [123I]FP-CIT SPECT-kuvantamisella sekä tutkittiin kliinisesti.
Kliiniset ET+- ja PD-diagnoosit varmistettiin keskimääräisesti 3,0 vuoden seurannan
jälkeen. Lisäksi ET+-potilaiden diagnoosia seurattiin 7,7 vuotta kuvantamisen
jälkeen. Striataalisten alueiden DAT-sitoutumisen arvoja vertailtiin kliinisten oireiden
kanssa eri potilasryhmien välillä.
Päätuloksena havaittiin, että kokonaismääräinen bradykinesia oli negatiivisesti
yhteydessä posteriorisen putamenin DAT-sitoutumiseen sekä ET+- että PD-potilailla.
Tulos oli erityisen selkeä sormien liikkeiden bradykinesian suhteen (F=10,71,
p=0,001). ET+-potilailla liikevapinan asymmetria oli lisäksi yhteydessä posteriorisen
putamenin DAT-sitoutumisen asymmetriaan (r=0,33, p=0,043). Nämä tulokset
tukevat osittaisen dopaminergisen toiminnan osuutta ET+:n patofysiologiassa ja
saattavat selittää, miksi nämä potilaat eivät aina saa hyvää vastetta ei-
dopaminergisille hoidoille.