Startup-yrityksen arvonmääritys ja siihen vaikuttavat tekijät venture capital -sijoitusprosessissa

Abstract

Nykypäivän taloudessa merkittävä osuus yritysten kokonaispääomasta koostuu aineettomista hyödykkeistä, mikä korostuu uusien yritysten kohdalla. Startupit ovat liiketoimintansa alkuvaiheessa olevia yrityksiä, jotka tavoittelevat nopeaa, kansainvälistä kasvua, minkä toteuttamiseksi tarvitaan rahoitusta. Startupit perustuvat ainutlaatuisiin innovaatioihin, jotka voivat parhaimmillaan mullistaa markkinan. Ainutlaatuisuuden kääntöpuolena on liiketoimintaan liittyvä epävarmuus: koska innovaatio on uusi, ei sen toimivuudesta tai kannattavuudesta ole takeita. Rahoituksen saaminen on vaikeaa johtuen liiketoimintaan liittyvistä epävarmuuksista ja vakuudeksi kelpaamattoman aineettoman pääoman suuresta määrästä sekä tiedon epäsymmetriasta, jota aineeton pääoma lisää. Venture capital (VC) -sijoittaminen on korkean riskin sijoitustoimintaa, joka keskittyy startupien rahoitukseen. Riskirahoitukseksikin kutsutulle VC-sijoitustoiminnalle on tyypillistä tuottojen suuri vaihtelevuus, mikä johtuu startupien onnistumistodennäköisyyden arviointiin liittyvistä haasteista. Suurin osa startup-yrityksistä epäonnistuu ja VC-rahaston tuotot perustuvatkin muutamiin timantteihin, joiden ansiosta rahastolle saadaan kilpailukykyinen keskimääräinen tuotto. Tämän tutkielman tarkoitus on analysoida, miten VC-sijoittaja valikoi sijoituskohteensa, miten niiden arvoa pyritään määrittämään ja mitkä tekijät vaikuttavat arvonmääritykseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla viittä suomalaista VC-sijoittajaa teemahaastattelujen muodossa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys luotiin aiemman kirjallisuuden perusteella ja VC-sijoitusprosessin mallina käytettiin Tyebjeen ja Brunon vuonna 1984 kehittämää mallia. Alkuperäistä mallia täydennettiin abduktiivista päättelyä hyödyntämällä empiiristen tutkimustulosten perusteella. Teemahaastatteluiden tavoitteena oli saada selkeä kuva koko VC-sijoitusprosessista painottuen seulonta- ja arvonmääritysvaiheisiin. Sijoituskohteen arvonmääritystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin keskittyen aineettoman pääoman merkitykseen startup-yrityksissä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että startup-yritysten arvonmääritys on haastavaa, sillä perinteiset arvonmääritysmenetelmät voivat antaa epäjohdonmukaisia tuloksia. Venture capital -arvonmääritysmenetelmä koettiin toimivaksi menetelmäksi startupien arvonmäärityksessä, vaikka menetelmän heikkous onkin sen perustuminen ennustettuihin lukuihin. Kertoimien käyttö nimettiin käytetyksi menetelmäksi sijoittajien keskuudessa silloin, kun kohdeyrityksellä on liikevaihtoa. Myös verrokkiyhtiöiden hyödyntämisen nähtiin antavan johdonmukaisia tuloksia, mutta menetelmä vaatii sijoittajalta vankkaa kokemusta ja markkinanormin tuntemusta. Startupin numeerisen arvon määrittämistä tärkeämpänä pidettiin kuitenkin sen onnistumistodennäköisyyden arviointia, sillä vain startupin onnistuessa tuottovaatimus toteutuu. Aineettomien tekijöiden nähtiin muodostavan kilpailuetu, jonka avulla startup pystyy toteuttamaan kasvutavoitteensa ja palauttamaan VC-sijoittajalle vaaditun tuoton. Tärkeimpänä tuottopotentiaaliin vaikuttavana tekijänä nähtiin startupin perustajatiimi, minkä lisäksi kilpailuedun kannalta merkittäviksi tekijöiksi nimettiin muun muassa innovaatio ja teknologia sekä osoitettava markkina ja sen kasvupotentiaali. Innovaation ja teknologian osalta painotettiin erityisesti niiden ainutlaatuisuutta, jonka myötä niitä on vaikea kopioida tai korvata.