Tuomioistuimen määräämä elatusapu avioeron jälkeen : AL 48§: Millä edellytyksillä voi olla oikeutettu avioeron jälkeiseen elatusapuun?

Abstract

Tutkielman tavoitteena on tarkastella harvinaista tilannetta, jossa toinen puolisoista määrätään maksamaan elatusapua avioeron jälkeen entiselle puolisolle, sekä selvittää tämän elatusavun oikeudellisia edellytyksiä. Avioliittolaki asettaa elatukselle lähtökohtia niin avioliiton ajalle kuin avioeron jälkeenkin. Lain asettamat edellytykset ovat joustavia normeja ja niiden avoin muoto on edellyttänyt tarkempaa tulkintaa oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa. Tässä tutkielmassa syvennytään erityisesti siihen, miten näitä oikeudellisia edellytyksiä elatusavun maksulle avioerotilanteissa tulkitaan käytännössä. Samalla arvioidaan ennakkotapausten avulla, millä konkreettisilla perusteilla elatusapu voidaan avioeron jälkeen myöntää hyödyntäen samalla oikeuskirjallisuudessa hahmoteltuja kriteereitä. Tutkimus on oikeusdogmaattinen eli metodina on käytetty lainoppia. Keskityn tarkastelemaan voimassa olevan avioliittolain säännöksiä, korkeimman oikeuden ratkaisun tulkintoja sekä oikeuskirjallisuutta. Käytän myös vertailevaa metodia ja vertailen avioliiton aikaisen elintason suhdetta avioeron jälkeiseen elatusapuun. Elintasoon liittyvään kysymykseen olen ottanut mukaan myös yleisesti kansainvälistä vertailua konkretisoidakseni kansallista oikeuskäytäntöämme. Elatusavun määrääminen avioeron jälkeen on harvinaista ja sen määräämisen edellytyksiin tutustumalla sen harvinaisuus osittain myös selittyy. Suomalaisen oikeusjärjestelmän linjaa voidaan pitää ankarana edellytysten täyttymisen suhteen. Johtopäätöksissä totean, että edellytysten tiukan linjan vuoksi käytännön mahdollisuudet saada avioeron jälkeistä elatusapua rajoittuvat vain erittäin harvinaisiin tapauksiin. Pohdin myös, onko elatusavulla enää paikkaa nykyisessä järjestelmässämme vai onko ilmiö menettänyt merkityksensä tiukkojen edellytysten takia.