Mentalisaatiokyvyn ja lapsuuden haitallisten kokemusten yhteys vaativan persoonallisuuden piirteisiin

Abstract

Vaativan persoonallisuuden piirteitä esiintyy laajasti väestössä, ja ne voivat heikentää yksilön toimintakykyä, vaikeuttaa ihmissuhteita sekä lisätä kuluja yhteiskunnalle. Vaativan persoonallisuuden piirteisiin on liitetty muun muassa kohonnut riski itsetuhoisuudelle, työuupumukselle ja ristiriidoille ihmissuhteissa. Kuitenkin tutkimustietoa vaativan persoonallisuuden piirteiden taustatekijöistä on hyvin rajallisesti, ja tutkimus suuntautuu yleensä persoonallisuushäiriöön persoonallisuuspiirteiden sijasta. Persoonallisuuden kehitykseen vaikuttavat muun muassa lapsuuden kokemukset sekä lapsuudessa kehittyvä kyky tulkita omia ja toisten mielentiloja, eli mentalisaatiokyky. Tässä kyselytutkimuksessa (N = 2554) tarkasteltiin, ovatko mentalisaatiokyvyn eri muodot ja lapsuuden haitalliset kokemukset yhteydessä vaativaan persoonallisuuteen. Lisäksi pyrittiin selvittämään, välittääkö heikentynyt mentalisaatiokyky lapsuuden haitallisten kokemusten ja vaativan persoonallisuuden piirteiden välistä yhteyttä. Mentalisaatiokykyä arvioitiin CAMSQ-mittarilla, vaativan persoonallisuuden piirteitä POPS-mittarilla ja lapsuuden haitallisia kokemuksia ACE-THL-mittarilla. Mentalisaatiokykyä tutkittiin itsearvioituna varmuutena omista ja toisten mielentiloista. Lisäksi tutkittiin hypermentalisaatiota, eli korkeampaa varmuutta toisten mielentiloista kuin omista. Tulosten mukaan matala varmuus omista ja toisten mielentiloista oli yhteydessä korkeampaan määrään vaativan persoonallisuuden piirteitä, mutta yhteydet eivät olleet yksinkertaisen lineaarisia. Myös hypermentalisaatio ja lapsuuden haitalliset kokemukset olivat yhteydessä korkeampaan määrään vaativan persoonallisuuden piirteitä. Tulosten mukaan hypermentalisaatio välitti lapsuuden haitallisten kokemusten ja vaativan persoonallisuuden piirteiden välistä yhteyttä, mutta mediaattorivaikutus oli efektikooltaan pieni. Tulokset viittaavat siihen, että vaativan persoonallisuuden piirteiden korkean määrän taustalla saattavat olla sekä heikentynyt mentalisaatiokyky että lapsuudessa koetut haitalliset kokemukset. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta etenkin siksi, että mentalisaatiokyvyn mittaamiseen itsearviointimenetelmillä liittyy rajoitteita. Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa vähän tutkitusta aiheesta, ja sen tuloksia voidaan hyödyntää myös kliinisessä asiakastyössä.