Alakoululaisen sosiaalinen kompetenssi Kyselytutkimus 3.-6. -luokkalaisille

Abstract

Tämän tutkimuksen kohteena oli 3.-6. -luokkalaisten oppilaiden sosiaalinen kompetenssi. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kohdejoukon sosiaalisen kompetenssin näyttäytymistä koulukontekstissa sekä sitä, mitkä tekijät ovat yhteydessä sosiaalisen kompetenssin muotoutumiseen koulussa. Teoreettinen viitekehys käsittelee sosiaalisen kompetenssin eri osa-alueita kirjallisuuden ja Marita Neitolan väitöskirjan pohjalta. Sosiaalinen kompetenssi on tässä tutkimuksessa jaettu viiteen eri osa-alueeseen; sosiaaliset taidot, vuorovaikutus ryhmässä, altruismi ja koulukiusaaminen, prososiaalisuus sekä emootiot ja yksinäisyys. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella. Tutkimus on laadultaan kvantitatiivinen ja avoimia kysymyksiä analysoitiin kvalitatiivisesti.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että tutkimukseni koulujen oppilaat omaavat pääosin hyvät sosiaalisen kompetenssin taidot. Sosiaalisen kompetenssin eri osa-alueiden välillä on havaittavissa pieniä eroja sukupuolivertailussa, pääosin pojilla oli alhaisemmat prosenttiosuudet kuin tytöillä. Luokka-asteiden vertailussa neljäs- ja viidesluokkalaiset omaavat parhaimmat sosiaalisen kompetenssin eri osa-alueet. Tutkimustulosten perusteella huonoimmat sosiaalisen kompetenssin eri osa-alueet omaavat kuudesluokkalaiset. Johtopäätöksenä tässä tutkimuksessa voisi todeta, että sosiaalisen kompetenssin kehittyminen koulussa on yksilön jatkuva kehitysprosessi. Alakouluikäiset oppilaat käyttävät sosiaalisia taitoja päivittäin koulukontekstissa, joten sosiaalisten taitojen rinnalle nousi koulun, opettajien sekä vertaisten merkitys sosiaalisen kompetenssin muotoutumisessa.