Luottamus asiantuntijoita ja instituutioita kohtaan koronapandemian aikana

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää asiantuntijoihin ja instituutioihin kohdistuvan luottamuksen taustalla olevia tekijöitä koronapandemian aikana yksilön näkökulmasta. Vuoden 2020 keväällä alkanut koronapandemia ja siitä seuranneet epidemiaa hillitsevät toimenpiteet ja niihin reagointi ovat osoittaneet luottamuksen suuren merkityksen yhteiskunnan instituutioita sekä korona- asiantuntijoita kohtaan. Korkeampi luottamuksen taso ennustaa asiantuntijoiden suositusten noudattamista ja esimerkiksi koronarokotteen ottamista. Tavoitteena oli koota yhteen jo olemassa olevaa tietoa yksilöllisistä institutionaalisen luottamuksen taustatekijöistä.

Toteutin tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineisto koostuu 11 kansainvälisestä tutkimusartikkelista. Tutkimuskysymyksenä on: Millaiset yksilölliset tekijät ovat yhteydessä luottamukseen asiantuntijoita ja instituutioita kohtaan koronapandemian aikana? Aineiston perusteella muodostui kolme kategoriaa tekijöistä, joiden havaittiin olevan yhteydessä koronan aikaiseen institutionaaliseen luottamukseen. Näitä olivat sosiodemografiset tekijät, henkilökohtaiset, tilannesidonnaiset kokemukset sekä poliittinen ideologia.

Tulokset osoittivat, että sosiodemografisista tekijöistä ainoastaan koulutustason merkitys luottamukseen oli selkeä. Korkea koulutustaso ennusti korkeampaa luottamusta, mutta iän ja sukupuolen yhteyden osalta esiintyi ristiriitaisuuksia. Aineiston perusteella sosiodemografiset tekijät ennustivat luottamusta kuitenkin heikosti verrattuna muihin tarkasteltuihin tekijöihin. Henkilökohtaisista kokemuksista erityisesti alhainen koettu huoli koronan aiheuttamasta uhasta itselleen ja yhteiskunnalle sekä alhainen huoli tartunnan saamisesta oli yhteydessä alhaisempaan luottamukseen. Tarkastelluista tekijöistä poliittinen ideologia oli luotettavimmin yhteydessä luottamukseen instituutioita kohtaan, oikeistolaisen ideologian ennustaessa alhaisempaa luottamusta vasemmistoon verrattuna.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiodemografisilla tekijöillä on heikompi yhteys institutionaaliseen luottamukseen, kun niitä tarkastellaan suhteessa omakohtaisiin kokemuksiin sekä poliittiseen kantaan. Voidaan myös päätellä, että poliittisen kannan merkitys luottamuksessa tiedettä ja asiantuntijoita kohtaan on korostunut koronapandemian aikana. Tulokset tukevat myös aiempien kriisien aikana tehtyjä havaintoja siitä, että psykologisilla tekijöillä, kuten huolella, on yhteys institutionaalisen luottamuksen muodostumiseen epävarmoina aikoina. Jatkotutkimuksissa olisikin tarpeen selvittää näitä yhteyksiä enemmän, erityisesti poliittisten asenteiden osalta.