Esteettömyysajattelu, asuminen ja arkkitehtuuri 1980-luvun Suomessa
Ladataan...
1.39 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset7
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkin ja analysoin pro gradu -työssäni esteetöntä asumista 1980-luvun Suomessa aikalaiskeskusteluun osallistuneiden toimijoiden tavoitteiden näkökulmasta. Kysyn, miten esteettömyys ymmärrettiin, ja miten esteettömään asumiseen liitetyt tavoitteet ja periaatteet suhteutuivat aikakauden arkkitehtuurin ja rakentamisen laajempiin linjoihin. Tutkielmani jälkimmäinen osa on tapaustutkimus Turun 1988 asuntomessuista, joiden yhtenä teemana oli vammaisten ja vanhusten asuminen. Alueelle rakennettiin palvelutalokokonaisuus, jossa pyrittiin toteuttamaan esteettömän suunnittelun periaatteita.
Lähdeaineistonani olen käyttänyt muun muassa IT Invalidityö ja Tiedotuskynnys -lehdissä julkaistuja esteettömyyttä käsitteleviä artikkeleita, asuntohallituksen ja sosiaalihallituksen julkaisuja sekä vuoden 1988 asuntomessuesitteitä. Tutkimusmenetelmäni perustuu useiden erilaisten lähteiden rinnakkaiselle lukemiselle, mikä mahdollistaa esteettömyyskeskusteluun osallistuneiden toimijoiden intressien ja niiden välillä esiintyneiden erojen ja jännitteiden käsittelyn monipuolisella tavalla. Analyysissani kohtaavat 1980-luvun sosiaalipolitiikka, yhteiskunnalliset liikkeet sekä suunnittelu ja arkkitehtuuri.
1980-luvulla vammaisjärjestöjen toiminnan taustalla vaikutti sosiaalisesta mallista kumpuava ajatus, jossa vammaisuutta ei käsitetty yksilön ominaisuutena, vaan se syntyi vuorovaikutuksessa muun ympäristön kanssa.
Vammaisjärjestöjen asumiseen kohdentamat esteettömyystavoitteet liittyivät erityisesti hisseihin, kotiin tuotaviin asumispalveluihin sekä henkilökohtainen avustaja -järjestelmän käyttöönottoon. Keskustelu käytiin pitkälti vammaisjärjestöjen ja sosiaalialan viranomaisten kesken. Laajemmassa arkkitehtuurikeskustelussa esteettömyys oli esillä harvoin. Suomen lainsäädännössä asumisen esteettömyydestä ei ollut määrätty, mikä teki esteettömien ratkaisuiden toteuttamisesta hankalaa ja harvinaista.
Vammaisliikkeelle asumisen esteettömyys tarkoitti itsenäisyyttä ja mahdollisuutta omaehtoiseen elämään. Asuintalojen hissit ja henkilökohtainen avustaja -järjestelmä olivat välineitä, jotka yhdistivät kodin piirin ulkomaailmaan. Asumisen kokonaisuudessa oli lopulta vain osittain kyse itse asunnosta.