DRAAMAA KOULUARJEN TAITEENA : Draamaa käyttävien luokanopettajien käsityksiä draamakasvatuksesta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, millaisia käsityksiä draamakasvatusta hyödyntävillä luokanopettajilla on draamakasvatuksesta sekä sitä, miten he käyttävät sitä opetuksessaan. Lisäksi tutkimus selvitti, mitä perusteita draamaa hyödyntävät luokanopettajat antavat sen käyttämiselle. Tutkijan oma mielenkiinto draamakasvatusta kohtaan sekä aiheen ajankohtaisuus uuden opetussuunnitelman myötä siivittivät tämän tutkimuksen tekoon.

Tutkimukseen osallistui kymmenen (n=10) varsinaissuomalaista, draamaa käyttävää luokanopettajaa. Tutkimusaineisto kerättiin talvella 2018-2019, ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimus oli laadullinen ja sen aineiston analyysi toteutettiin fenomenografian sekä teemoittelun avulla. Aineistosta pyrittiin löytämään säännönmukaisia käsitteitä, joilla opettajat määrittelivät draamakasvatusta.

Opettajat näkivät draamakasvatuksen olevan toiminnallista ja yhteisöllistä ryhmässä toimimista, jonka tarkoituksena on luoda osallistujalle elämyksiä ja kokemuksia. Heidän mukaansa draamakasvatus antaa opetukselle monipuolisia ja toiminnallisia luovuutta kehittäviä opetusmenetelmiä ja se mahdollistaa oppilaan kykyä ilmaista itseään, tunteitaan ja ajatuksiaan. Lisäksi opettajat korostivat eettisten aiheiden käsittelyä draamakasvatuksen avulla. Opettajat hyödynsivät draamaa enemmän opetusmenetelmänä yli oppiainerajojen kuin draamatuntina. Tutkimustulosten mukaan opettajat käyttivät opetuksessaan eniten leikkejä, liikkeeseen ja kehollisuuteen sekä sanalliseen viestintään liittyviä harjoituksia. Tämä tulos oli osoitus siitä, että draamakasvatuksessa välineenä toimii aktiivinen ihminen, jonka keho ja kieli toimivat avainasemassa.

Opettajat perustelivat draamakasvatuksen käyttöä tunne- ja sosiaalisten taitojen kehittymisellä, itseilmaisun ja -tunnon vahvistumisella sekä korostivat sen olevan oppilaille mielekästä ja innostavaa toimintaa.