Venäjän puuttuminen vuoden 2008 Georgian sotaan historiaan nojaavien perustelujen oikeutuksella

Abstract

Tarkastelen pro gradu-tutkielmassani, miten Venäjän presidenttinä vuosina 2008–2012 toiminut Dimitri Medvedev oikeutti historian avulla puuttumisen Georgian sotaan vuonna 2008, entä millä menneisyyteen nojaavilla perusteluilla hän tunnusti Georgiasta irronneen Etelä-Ossetian ja Abhasian. Georgian vuoden 2008 sota oli nykyisen Venäjän ensimmäinen toiseen maahan tehty sotilasoperaatio ja sitä on pidetty Venäjän vastatoimena länsimaiden Kosovon tunnustamiselle. Tutkielmani on rakenteeltaan temaattinen ja se rakentuu historiapolitiikan tematiikan ympärille.

Venäjän voimankäyttöä Georgiassa on pidetty kansainvälisen oikeuden vastaisena eikä muu kansainvälinen yhteisö ole tunnustanut Etelä-Ossetiaa tai Abhasiaa. Omassa tutkimuksessani pyrin selvittämään, millaiset ovat Georgian ja alueiden historialliset taustat ja millaisilla menneisyyteen nojaavilla perusteluilla Medvedev oikeutti Venäjän toimet.

Tutkimuksella on kolme tavoitetta: menneisyyteen nojaavien perustelujen löytäminen Medvedevin puheista ja niiden asettaminen johdonmukaiseen järjestykseen Karl-Georg Faberin luokittelun mukaisesti, niiden historiallisen taustan selvittäminen ja niiden tarkoitusperien pohtiminen. Hänen mallinsa muodostuu seitsemästä ryhmästä, jotka kuuluvat kolmeen historian tasoon. Perustelut pystytään jäsentämään niiden avulla.

Keskeisinä tutkimustuloksina voi mainita ensinnäkin sen, että historiapolitiikka on hedelmällinen keino tutkia Venäjän ulkopolitiikkaa ja sen valtiojohdon retoriikkaa. Venäläisen retoriikan mukaan kylmä sota ja toisen maailmansodan ideologiat ovat asioita, joiden ei haluta toistuvan. Menneisyys osoittaa myös, että Georgia on altis kansallismielisille jännitteille. Venäjä oikeuttaa historialla rauhanturvaamisen Georgiassa ja pitää läsnäoloaan Kaukasiassa historiallisena jatkumona. Se pyrkii lisäksi muuttamaan kansainvälisten suhteiden normeja tunnustamalla Etelä-Ossetian ja Abhasian.