"Ne sulautuu aika hyvin tohon vankipopulaatioon..." : - valvontahenkilöstön havaintoja äärioikeistolaista ekstremismiä kannattavista vangeista ja kokemuksia ilmiön havaitsemiseen liittyvistä haasteista

Abstract

Tässä työssä tarkastelen äärioikeistolaista ääriajattelua vankiloissa ja niitä haasteita, joita tällaista aatemaailmaa kannattavien vankien havainnointiin saattaa liittyä. Tutkielmassa ilmiöön perehdytään suljettujen vankiloiden valvontahenkilöstön näkökulmasta ja tutkielman aineisto koostuukin yhteensä viiden vartijan ja rikosseuraamusesimiehen haastattelusta. Tutkielman tavoitteena on tuottaa lisää tietoa äärioikeistolaisesta ekstremismistä Suomen vankiloissa. Tavoitetta voidaan pitää sekä tarkoituksenmukaisena että ajankohtaisena. Suomessa pelkästään äärioikeistolaista ääriajattelua kannattavia vankeja koskevaa tutkimusta ei ole tehty lainkaan, vaikka useat kansainväliset tutkimukset ovat todenneet vankiloiden olevan keskeisiä paikkoja radikalisoitumisprosessin ja ääriajattelun leviämisen kannalta. Ilmiön ajankohtaisuuden puolesta puhuu myös se, että äärioikeistolainen liikehdintä on kasvanut sekä Suomessa että muualla Euroopassa viime vuosien aikana. Tutkielmassa käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia haastatteluaineiston analyysiin, mutta tulosten tulkinnassa hyödynnän myös sosiaalisen identiteetin teoriaa sekä signaaliteoriaa. Tutkimustulosten mukaan äärioikeistolaiseen ideologiaan viittaavien merkkien ja vankien välisen muukalaisvastaisen viestinnän katsotaan monesti kuuluvan osaksi vankilakulttuuria ja erityisesti osaksi järjestäytynyttä rikollisuutta. Kuitenkin aidosti äärioikeistolaiseen väkivaltaiseen ekstremismiin sitoutuneet vangit koetaan vankiloissa melko marginaaliseksi vankiryhmäksi, joka koostuu pääasiassa yksittäistapauksista. Äärioikeistoon viittaavat merkit ja yleinen rasistinen retoriikka vankien taholta voivat kuitenkin vaikeuttaa radikalisoitumisvaarassa olevien ja aidosti äärioikeistolaista ääriajattelua kannattavien vankien tunnistamista. Tämä saattaa näkyä muun muassa äärioikeistolaisiin symboleihin turtumisena, jolloin aidot merkit vangin sitoutumisesta äärioikeistolaiseen ääriajatteluun voivat jäädä vankilahenkilöstöltä havaitsematta. Toisaalta sellainen ympäristö, jossa muukalaisvastainen puhetapa ja muut äärioikeistolaiseen ideologiaan yleisesti mielletyt ominaisuudet ovat arkipäiväistyneet, saattaa tarjota hedelmällisen alustan väkivaltaisen äärioikeistolaisen ääriajattelun leviämiselle ja levittämiselle.