Liiviläisten laskulorujen kieli
1.02 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma tarkastelee liivinkielisiä laskuloruja kielikontaktin, variaation ja perinteen näkökulmista. Tutkimuksen kohteena ovat Oskar Looritsin teoksessa Volkslieder der Liven (1936) julkaistut 26 laskulorutyyppiä, joita analysoidaan sekä rakenteellisesti että semanttisesti. Tutkimus selvittää, millaisia kielellisiä piirteitä liiviläisissä laskuloruissa esiintyy ja miten ne heijastavat Liivinrannan monikielistä ja -kulttuurista ympäristöä.
Aineistoa tarkastellaan laadullisesti, ja analyysi tukeutuu sekä kielitieteen että folkloristiikan käsitteistöön. Keskeisiä teoreettisia näkökulmia tarjoavat erityisesti aiempi lainautumisen tutkimus sekä laulu-, leikki- ja rallatussanojen typologia. Tutkimuksessa hyödynnetään myös aiempaa lastenperinteen tutkimusta.
Tulokset osoittavat, että liiviläisten laskulorujen tausta on vahvasti monikielinen: niissä esiintyy runsaasti latvian, saksan ja viron vaikutteita sekä sekakielisiä rakenteita. Loppusointu ja rytminen toisto ovat lorujen keskeisiä muotopiirteitä, ja lukusanat toimivat sekä laskemisen välineinä että artikkelinomaisina aloitussanoina. Osa loruista on käännöksiä, osa kuulonvaraisesti omaksuttuja, ja osa sisältää liivinkielistä tarinallista ainesta. Laskulorut näyttäytyvät näin sekä erilaisten kielikontaktien peilinä että leikilliselle kontekstille ominaisina kielellisinä käytänteinä.