Valokuvat katoavasta kulttuurista : Aatelin idyllinen kartanomiljöö Uudellamaalla Signe Branderin vuoden 1910 valokuvissa
Ladataan...
5.95 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitetään, milloin ja miksi Signe Branderin vuonna 1910 ottamia
kartanovalokuvia on otettu, ottaen huomioon sen hetkisen yhteiskunnallisen tilanteen,
erityisesti aatelin aseman muutoksen 1800- ja 1900-luvuilla. Tutkimuksessa lisäksi
käsitellään, mitä kartanovalokuvissa kuvatut eksteriöörit ja interiöörit sekä niissä esiintyvät
asiat kertovat kartanoista osana kartanokulttuuria eli millaisen kuvan ne antavat kartanoista.
Tutkielmassa myös selvitetään, mitä kartanovalokuvissa ei ole kuvattu tai minkä esiintyvyys
on vähäistä, ja mitä nämä havainnot puolestaan kertovat.
Tutkielman aihe kuuluu osaksi kartano- ja aatelitutkimusta. Tutkimuksen metodina on
kontekstiin sidottu kuva-analyysi, jota voidaan kutsua myös kontekstualisoivaksi
tutkimusmenetelmäksi tai kuva-analyysiksi. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös esineiden ja
materiaalisen kulttuurin tutkimisen antamia mahdollisuuksia. Näiden menetelmien avulla
pystytään selvittämään, miksi kartanovalokuvia on otettu, mitä kartanovalokuvat kertovat
kartanoista ja kartanokulttuurista ja mitä kuvissa näkymättömät asiat kuvaavat.
Aineistona tutkielmassa käytetään Signe Branderin vuonna 1910 Uudellamaalla ottamia
kartanovalokuvia. Tutkittavia kartanovalokuvia on yhteensä 79 kappaletta ja ne on otettu
yhdeksästä eri kartanosta. Valokuvien käyttö lähteenä historiantutkimuksessa on ollut
vähäistä, mutta lisääntymässä. Tämän tutkielman tarkoituksena on kartanovalokuvien avulla
sanoittaa, millaisen kuvan ne kartanoista antavat, mitä ne kertovat kartanokulttuurista ja mitä
niissä kuvaamattomat asiat puolestaan tarkoittavat.
Tutkielman keskeinen tutkimustulos on, että kartanovalokuvat välittävät kartanoista kuvan
aatelin idyllisenä kartanomiljöönä. Kartanovalokuvat on otettu keskikesän idyllisessä
loistossa ja niissä on kuvattuna aatelin elämäntavalle merkityksellisiä eksteriöörejä sekä
interiöörejä ja niiden esineistöä. Kartanovalokuvaukseen on ryhdytty, sillä aatelin aseman
muutos herätti pelkoa kartanoiden katoamisesta. Lisäksi Suomessa herännyt kiinnostus omaan
historiaan innoitti kartanoiden valokuvaamiseen, sillä kartanot nähtiin todisteina Suomen
kuulumisesta läntiseen kulttuuripiiriin. Se, mitä kartanovalokuviin ei ole tallentunut tai on
tallentunut vähän, on alustalaisten ja palkollisten osuus osana kartanokulttuuria. Tämä
puolestaan kertoo, että kartanot on nähty ensisijaisesti aatelille tärkeinä symboleina ja
omaisuutena. Tutkielma osaltaan toimii esimerkkinä tutkimuksesta, jossa lähteenä on käytetty
valokuvia ja se sijoittuu ajallisesti ajankohtaan, josta on tehty vähän kartano- ja
aatelitutkimusta.