Aikuisopiskelijoiden käsityksiä itsenäisestä opiskelusta ja sen tukemisesta sairaanhoitajakoulutuksessa
Tässä tietueessa ei ole tiedostoja, ainoastaan metadata.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Turun ammattikorkeakoulussa opiskelevien aikuisten sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä itsenäisestä opiskelusta, siihen liittyvästä ajankäytöstä sekä ohjauksen ja tuen tarpeesta. Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin. Tutkimuksen empiirinen aineisto (n=8) kerättiin aikuisilta sairaanhoitajaopiskelijoilta teemahaastattelun avulla. Aineiston analyysi-menetelmänä käytettiin fenomenografiaa. Tavoitteena oli kuvata sairaanhoitajaopiskelijoiden käsitysten laadullisia eroja sekä nostaa esiin erilaisia ajattelutapoja. Tutkimustuloksina muodostui kolme kuvauskategoriaa kolmeen tutkimuskysymykseen.
Tutkimustulokset osoittivat, että itsenäinen opiskelu sopi sairaanhoitajakoulutukseen tietyiltä osin, mutta ei kaikkiin opintojaksoihin. Itsenäisen opiskelun tarjoamat vaikutusmahdollisuudet, joustavuus, vastuun ottaminen sekä mahdollisuus kehittää itseään ammatillisesti haluamallaan tavalla nähtiin tärkeinä. Yksi keskeinen tutkimustulos oli, että itsenäistä opiskelua katsottiin olevan liikaa ja siksi se koettiin rankaksi. Sairaanhoitajaopiskelijat olivat halukkaita lisäämään kontaktiopetuspäiviä vähintään kahdella päivällä kuukauteen nykyisen neljän päivän lisäksi.
Sairaanhoitajaopiskelijoiden ajankäytön suunnittelussa ja toteutuksessa oli yksilöllisiä eroja, mutta kaikkien opiskelijoiden ajanhallinta parani opintojen myötä. Ajankäyttöä määritti hyvin pitkälle opettajan asettamat palautuspäivät. Opettajan asettamien aikataulujen mitoitusta tuki se, että lisäaikaa kirjallisten tehtävien tekemiseen tarvittiin harvemmin.
Aikuisopiskelija tarvitsi itsenäisen opiskelun tueksi opettajan antamaa ohjausta ja tukea. Ryhmäohjaus oli tärkein ohjauksen muoto. Yksilöohjausta oli saatavilla, mutta opiskelijan piti itse osata sitä hakea ja olla aktiivinen. Vertaistuki nähtiin tärkeänä, ja sairaanhoitajaopiskelijat kokivat saavansa enemmän tukea opiskelutovereilta kuin opettajalta. Itsenäiseen opiskeluun liittyviin kirjallisiin tehtäviin toivottiin selkeitä ohjeita, ohjausta sekä kannustusta opettajalta.
Sairaanhoitajaopiskelijoiden käsitysten mukaan itsenäisen opiskelun kehittämiskohteita oli paljon. Tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nostettiin kontaktiopetuksen kehittäminen niin, että se tukisi paremmin opiskelijan itsenäistä opiskelua. Sairaanhoitajaopiskelijoiden käsitykset olivat samansuuntaisia aiempien itsenäistä opiskelua koskevien tutkimusten kanssa.