Sanastotyö: lakimiesnimikkeiden suomi–saksa-käännökset auktorisoidun kääntämisen näkökulmasta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on oikeuskielen sanastotyö auktorisoidun kääntämisen näkökulmasta. Tutkielma pohjautuu Lakimiesliiton keräämään ja laatimaan Lakimiesnimikkeet-sanastoon, ja tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää, löytyykö suomalaisille lakimiesnimikkeille saksankielisiä vastineita. Lakimiesliiton lakimiesnimikkeet-sanastosta valikoitui 21 termiä, jotka ovat yleisten tuomioistuimien ja oikeustieteen oppiarvojen nimikkeitä ja joita käytetään usein auktorisoiduissa käännöksissä. Tutkimus on tehty auktorisoidun kääntämisen näkökulmasta, joten tutkimuksen aihe ja sanaston termit rajautuivat sen mukaan. Sanaston kohderyhmänä ovat erityisesti auktorisoidut kääntäjät, mutta myös kaikki muut, jotka tarvitsevat lakimiesnimikkeiden käännöksiä.

Tutkielma on deskriptiivinen sanastotyö, jonka tarkoituksena on kuvata olemassa olevia termejä ja niiden vastineita. Tutkimuksen hypoteesina on, ettei kaikille valikoiduille lakimiesnimikkeille löydy valmiita saksankielisiä vastineita. Tutkimuksessa on käytetty kvali-tatiivista sekä vertailevaa näkemystä.

Tutkielmassa esitellään termin olemusta, kotouttavaa ja vieraannuttavaa terminmuodostusta sekä erikoiskieltä. Samalla myös luodaan katsaus oikeuskielen olemukseen ja sen ongelmakohtiin. Teoreettisen osuuden päättää johdatus auktorisoituun kääntämiseen, joka määrittää tutkimuksen olemusta ja näkökohtia. Tutkielman terminologinen osuus pohjautuu pääosin Tekniikan Sanastokeskuksen (1988) Sanastotyön käsikirjaan, oikeuskielen osuus taas Heikki E.S. Mattilan (2017) kirjoittamaan kirjaan Vertaileva oikeuslingvistiikka: juridinen kielenkäyttö, lakimieslatina, kansainväliset oikeuskielet. Auktorisoitua kään-tämistä on kuvattu pääasiassa Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton verkkosivuston Auktorisoitu kääntäminen osion mukaan. Termien vastineiden lähteinä toimivat lait, erilaiset sanakirjat ja termipankit sekä aihetta käsittelevät verkkosivustot.

Tutkimuksessa asetetun hypoteesin voitiin todeta käyneen toteen: kaikille suomalaisille lakimiesnimikkeille ei löytynyt valmiita saksankielisiä vastineita termipankeista tai kaksikielisistä sanastoista. Tällaisia vastineita oli yhteensä kolme kappaletta ja vanhentuneita suomalaisia nimikkeitä oli yhtensä neljä kappaletta. Sanastossa esiintyi myös synonymiaa, mikä on oikeuskielelle ominaista ja edellyttää vastineiden yhdenmukaistamista.