Kansanmusiikin paikka: Kulttuuriperintöprosessi ja paikkakokemus Kaustisen Pelimannitalossa

Abstract

<p>Artikkeli käsittelee Kaustisella sijaitsevaa Pelimannitaloa, joka on Vetelistä vuonna 1974 Kaustisen keskustaan siirretty pohjalaistalo. 1800-luvun alussa rakennettu Aapintupana tunnettu talo toimi aiemmin asuinrakennuksena, mutta se siirrettiin Kaustiselle konsertti- ja tapahtumatilaksi, jollaisena se edelleen toimii. Artikkelissa analysoidaan Pelimannitalon vaiheita, siihen liittyviä paikkakokemuksia ja sen sulautumista osaksi kansanmusiikkiin liittyvää kulttuuriperintöprosessia ja auktorisoivaa kulttuuriperintödiskurssia. Tapausta analysoidaan sekä arkistoaineiston ja tutkijoiden omien kenttätöiden kautta.</p><p>Artikkelissamme esitämme, että Pelimannitaloon liittyvä kulttuuriperintöprosessi on monimutkainen ja ristiriitainen, ja niin sanottu auktorisoiva kulttuuriperintödiskurssi heijastuu voimakkaasti paikan kokemiseen. Tuomme esille, että osa kaustislaisista ei alun pitäen 1970-luvulla halunnut Pelimannitaloa Kaustisen keskustaan, sillä sen tieltä purettiin yhteisölle tärkeä Nuorisoseurantalo. Vedoten kansallisiin ja alueellisiin kulttuuriperintöarvoihin paikkakunnalla toimineet auktoriteettiasemassa olleet henkilöt kuitenkin veivät siirtoprojektin läpi. Tätä prosessia kutsumme artikkelissa <em>pakotetuksi paikkakokemukseksi</em>.</p><p>Talon pystyttämisen jälkeen sekä paikalliset että ulkopuoliset omaksuivat valtaa pitävän kulttuuriperintödiskurssin äänen, mikä heijastuu edelleen paikan kokemisessa ja talosta tehdyissä tulkinnoissa. Tätä kuvaamme käsitteellä <em>kulttuuriperinnöllistynyt paikkakokemus</em>. 2020-luvun aikana kulttuuriperinnöllistymisen prosessit ovat yhä vahvistuneet kaustislaisen viulunsoiton Unesco-listauksen (2021) myötä. Artikkeli osoittaa, että kansanmusiikkiin liittyvää kulttuuriperintödiskurssia on luotu jo pitkään ja usein tarkoituksellisesti, ja tämä heijastuu kansanmusiikille ominaisiksi miellettyihin paikkoihin ja kokemuksiin niistä.</p>