”Jos oman lapsen kuolema on vanhemman pahin painajainen, on oman lapsen tekemä henkirikos heti seuraavana.” : Sisällönanalyysi nuorten tekemien henkirikosten uutisoinnista Helsingin Sanomissa 2020– 2023

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on nuorten tekemät henkirikokset. Tutkielmassa tarkasteltiin nuorten tekemien henkirikosten uutisointia Helsingin Sanomissa aikavälillä 4. joulukuuta 2020–1. syyskuuta 2023. Aikavälin rajaus kytkeytyy Koskelassa tapahtuneeseen henkirikokseen ja yltää aina tutkielman tekemisen aloituspäivään asti. Nuorella tarkoitetaan tässä tutkielmassa 15–20-vuotiasta henkilöä. Henkirikos kattaa tutkielmassa vain tahalliset henkirikokset, joita ovat tappo, murha ja surma sekä lapsensurma.

Tutkielman tutkimuskysymykset ovat millaisia piirteitä nuorten tekemistä henkirikoksista nostetaan esiin ja miten nuorta henkirikoksentekijää kuvataan. Tutkielman aineistona toimii Helsingin Sanomien artikkelit, jotka on kerätty edellä mainitulta aikaväliltä. Artikkeleita valikoitui analyysiin yhteensä 45. Aineiston analyysissa oleva tieto ja näin ollen myös analyysin tuottama tieto on peräisin uutisartikkeleista. Uutisartikkelit eivät välttämättä sisällä kaikkea olemassa olevaa tietoa aiheesta vaan esimerkiksi journalistien valinnat, ja median tavoite saada artikkeleilleen mahdollisimman paljon lukijoita vaikuttavat siihen tietoon, mitä uutisartikkeleissa esitetään.

Tutkimus on laadullinen ja aineistoa analysoin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin avulla aineistosta muodostui kaksi pääluokkaa, jotka jakautuivat yläluokkiin. Aineistossa henkirikosten kuvaus oli suurimmaksi osaksi hyvinkin yksityiskohtaista, kun taas henkirikoksentekijöiden kuvaus oli suppeaa. Tutkielma osoittaa nuorten tekemien henkirikosten olevan suurimmalta osin murhia, välineellisiä ja ne on tehty ilman selvää motiivia. Henkirikoksentekijä on useimmiten mies, kuten myös uhri, joka on tekijälle yleensä entuudestaan tuttu. Tekijä suorittaa teon yleisimmin yöaikaan ja yksin, mutta paikalla on usein myös muita henkilöitä. Tekijät eivät ole aiemmin käyttäytyneet väkivaltaisesti.

Tutkielman tulosten pohjalta voidaan todeta, että on tärkeää kiinnittää huomiota ja panostaa nuorille suunnattuihin ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tutkielman puutteena voidaan nähdä se, että aineistona käytetyt uutisartikkelit eivät sisältäneet merkittävästi tietoa henkirikoksentekijöistä ja heidän taustoistaan. Tämä tieto olisi merkittävää sosiaalityön näkökulmasta sekä pohdittaessa rikosten ehkäisyä. Jatkotutkimusta olisi merkityksellistä kohdistaa nuoriin henkirikoksentekijöihin ja heidän taustoihinsa sekä uhreihin.