Terveiden 64-75-vuotiaiden henkilöiden suoriutuminen toistamistehtävistä

Abstract

Väestön ikääntyessä aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamat puheen ongelmat yleistyvät. Suomessa ei kuitenkaan ole aikuisneurologisten tilojen arviointiin käytettäviä standardoituja toistamistehtäviä. Tämän tutkimuksen aiheena ovat neljä erilaista kehitteillä olevaa toistamistehtävää, jotka ovat taivuttamattomien sanojen ja niistä muodostettujen epäsanojen sekä taivutettujen sanojen sekä näistä muodostettujen epäsanojen toistamistehtävät. Tutkimus on pilottiluonteinen ja sen tavoitteena on kerätä alustavaa normatiivista aineistoa toistamistehtäviin terveiltä 64–75-vuotiailta henkilöiltä (n=39) ja tarkastella, vaikuttavatko psykolingvistiset muuttujat, erilaiset taivutusmuodot ja ikäkuulo tutkittavien toistamissuorituksiin.

Psykolingvististen muuttujien (yleisyys ja pituus) sekä taivutusmuotojen (genetiivi, adessiivi, astevaihtelu) vaikutusta toistamiseen tarkasteltiin epäparametrisella Friedmanin testillä. Epäparametristä Wilcoxonin testiä käytettiin leksikaalisuus vaikutuksen ja tehtävien välisten suoritusaikojen tarkasteluun. Tutkittavat jaettiin kahteen kuuloryhmään (normaali kuulo 0–24 desibeliä ja heikentynyt kuulo 25–35 desibeliä) mitattujen kuulokynnysten perusteella. Kuulon vaikutusta toistamiseen tarkasteltiin Mann Whitney U-testillä.

Tutkittavat suoriutuivat molemmista sanojen toistamistehtävistä paremmin kuin epäsanojen toistamistehtävistä (leksikaalisuusvaikutus). Tutkittavat käyttivät myös enemmän aikaa epäsanojen toistamiseen kuin sanojen toistamiseen. Psykolingvistisista muuttujista leksikaalisuudella ja epäsanojen toistamistehtävän ärsykkeiden pituudella oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus toistamissuorituksiin. Taivutettujen sanojen toistamistehtävässä perusmuodossa olevien ja astevaihtelun sisältävien sanojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Heikentyneen kuulon ryhmä suoriutui heikommin kaikista muista tehtävistä paitsi taivuttamattomien sanojen toistamistehtävästä.

Tietyillä psykolingvistisilla muuttujilla oli vaikutusta ikääntyneiden henkilöiden toistamiseen. Ikäkuulo vaikeuttaa toistamisprosessia ja lisää virheiden määrää. Jatkotutkimusta tulisi tehdä afasiapotilaiden sekä muiden, kuten aivovammapotilaiden, toistamissuorituksista suuremmalla otoskoolla. Terveiden henkilöiden ja afasiapotilaiden toistamisvirheiden laatua voisi myös vertailla. Kuulon testaamisen tärkeydestä tulee tehdä lisää tutkimusta erityisesti afasiapotilailla, jotta kliinisessä työssä kuulon testaaminen olisi osa arviointia.