Osaan molempia ”äidinkieliäni” sujuvasti, mutta en täydellisesti. Mutta kuka osaa omaa äidinkieltään täydellisesti? : Katsaus abiturienttien kirjoittamiseen kompleksisuuden, tarkkuuden ja sujuvuuden näkökulmasta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on suomea äidinkielenään puhuvien abiturienttien kurssiesseiden tarkastelu ja analysointi kompleksisuuden, tarkkuuden ja sujuvuuden näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu kurssiesseistä, jotka on kerätty Etelä-Suomessa sijaitsevasta lukiosta sillä periaatteella, että abiturientit ovat alun perin kirjoittaneet ne ilman ennakkovaroitusta myöhemmästä käytöstä tutkimustarkoituksiin.

Tutkimusaloina ovat oppijankielentutkimus ja lingvistinen tekstintutkimus. Teoreettinen viitekehys muodostuu usein toisen kielen oppimisen tutkimuksessa käytettävästä Complexity, Accuracy and Fluency -analysointimetodista (CAF), jota tässä tutkimuksessa sovelletaan täysi-ikäistyneistä abiturienteista koostuvaan äidinkieliseen informanttiryhmään. Tutkimuskirjallisuus koostuu pääasiassa kielenoppimista ja kielenkehitystä käsittelevistä teoksista ja artikkeleista.

Abiturienttien tekstit on tässä tutkimuksessa järjestetty parhaaksi arvioidusta heikoimpaan opettajan niille antaman kouluarvosanan mukaan, ja eritasoisuus on yksi analyysin rakentumista määrittävistä osatekijöistä. Tekstien kompleksisuutta ilmentävät elliptiset lause- ja virkerakenteet, tarkkuutta possessiivisuffiksi ja sujuvuutta idiomaattiset ilmaukset. Vastaavanlaista kolmijakoa ei ole tämän viitekehyksen puitteissa tällaisesta aineistosta koskaan aikaisemmin sovellettu, minkä vuoksi tutkimus on luonteeltaan kokeellinen, eivätkä sen tulokset ole suoraan verrattavissa muihin vastaavantyyppisiin tutkimuksiin. Tästä syystä varsinaisen aineistoanalyysin ja siitä tehtyjen johtopäätösten ohella arvioidaan myös teoreettista viitekehystä itseään kriittisesti siltä kannalta, miten se onnistuu tehtävässään: edistyneiden äidinkielisten suomenpuhujien tekstien tarkastelussa ja näin tuotetun tiedon hyödyntämisessä.

Analyysin perusteella paremmiksi arvioidut esseet näyttävät olevan keskimäärin kompleksisempia ja sujuvampia kuin heikommiksi arvioidut, mutta tarkkuuden suhteen näin ei yhtä selväpiirteisesti vaikuta olevan, vaan hajonnan jakautuminen halki koko skaalan on tasaisempaa. Arvosanajatkumolla alaspäin liikuttaessa kompleksisuuden, tarkkuuden ja sujuvuuden keskinäishajonta hienoisesti kasvaa esseekohtaisesti; näyttää siis siltä, että annetun arvosanan ja esseensisäisen kompleksisuuden, tarkkuuden ja sujuvuuden välillä vallitsisi jonkinlainen positiivinen keskinäiskorrelaatio. Aineiston suppeuden vuoksi ei tämän pidemmälle meneviä päätelmiä ole kuitenkaan mahdollista tehdä. Toistaiseksi voidaan puhua korkeintaan heiveröisen tendenssin mahdollisesta olemassaolosta.

Suomesta käytännössä puuttuu myöhemmin tapahtuvaan kielenkehitykseen keskittyvä tutkimus. Tämän tutkimuksen toivotaan antavan suuntaviivoja sen pohtimiseen, miten tätä tutkimusaluetta jatkossa kannattaisi tai ei kannattaisi lähestyä.