3D-mallintaminen kulttuurihistoriallisten museoiden toiminnan tukena

Abstract

Tutkimus käsittelee museoesineiden 3D-mallien hyödyntämistapoja kulttuurihistoriallisissa museoissa. 3D-mallintaminen on museoalalla nousussa oleva ilmiö, joka tuo alalle uusia keinoja käsitellä kulttuuriperintöä. Tutkimuksen aineisto koostuu tieteellisistä artikkeleista, joissa esitellään 3D-mallintamista sisältäviä tutkimuksia ja projekteja. Aineiston avulla tarkastellaan kulttuurihistoriallisten museoiden tapoja hyödyntää 3D-teknologiaa museoiden eri osa-alueilla, kuten näyttelyissä, työpajoissa, kokoelmanhallinnassa ja tutkimuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten 3D-mallintaminen tukee museoiden tehtävää ja tarkoitusta, sekä havainnollistetaan 3D-teknologian runsaita mahdollisuuksia museokentällä. 3D-teknologian sisällyttäminen museoihin lisää museokävijöiden kiinnostusta näyttelyiden teemoihin, eikä hyvin toteutettu 3D-teknologia vähennä fyysisten kokoelmien arvoa. 3D-teknologia tukee fyysisiä kokoelmia, ja auttaa turvaamaan arvokkaan kulttuuriperinnön säilymistä, jos kokoelmia tai yksittäisiä esineitä kohtaisi onnettomuus tai ajan myötä tapahtuva tuhoutuminen. 3D-mallintamalla voi lisätä esimerkiksi koskettamisen mahdollisuutta museoissa, mikä parantaa saavutettavuutta erityisesti näkövammaisten kohdalla. 3D-mallien lisäämisen museoihin tulee kuitenkin olla harkittua, sillä mikä tahansa ratkaisu ei tee museosta saavutettavaa. 3D-teknologia voi myös luoda teknologiakuiluja eri kohderyhmien välille, varsinkin jos toteutus on monimutkaisesti käytettävissä. Aineiston perusteella museokävijät vaikuttavat suosivan varsinkin interaktiivisuutta sisältäviä 3D-teknologian toteutuksia, kuten lisättyä todellisuutta ja mahdollisuutta koskea 3D-tulosteisiin. 3D-teknologian sisällyttäminen osaksi museoiden arkipäivää auttaa museoita toteuttamaan tehtäväänsä nykyaikaisten standardien mukaisesti, edistäen varsinkin saavutettavuutta, tutkimusta, tiedon saatavuutta ja kulttuuriperinnön säilyttämistä.