Harry Potter -kirjojen henkilönnimien käännösstrategiat

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee henkilönnimien käännösstrategioita neljän ensimmäisen Harry Potter -kirjan suomennoksissa ja ranskannoksissa. Tutkimuksessa verrataan kvantitatiivisesti suomentajan ja ranskantajan käyttämiä käännösstrategioita ja pyritään löytämään lainalaisuuksia. Alkuhypoteeseina ovat, että suomentaja olisi käyttänyt useimmiten strategianaan käännöstä, ja että ranskantaja olisi useimmiten päätynyt suoraan lainaan. Lisäksi tutkitaan, onko henkilöhahmon tyypillä, esimerkiksi, onko kyseessä eläin, taulu vai aave, ollut vaikutusta käytettyyn käännösstrategiaan.

Strategioiden luokitteluun käytettiin Minna Saarelman (2008) kirjallisuuden erisnimien käännösstrategioiden luokittelua. Hahmotyyppien luokittelu muodostettiin aineistona toimivien kirjojen aikaisemman tuntemuksen perusteella.

Keskeisimmät tulokset ovat, että suomentaja ja ranskantaja ovat käyttäneet yhtälailla pääasiallisena käännösstrategianaan nimen suoraa lainaa. Itse asiassa lainojen osuus kummissakin käännöksissä oli varsin huomattava. Yllättävä tulos oli, että suomennoksissa käännösten osuus oli varsin pieni verrattuna lainojen määrään. Hahmotyypillä ei havaittu olevan suoranaista vaikutusta valittuun käännösstrategiaan.

Katseena tulevaisuuteen mahdollisiksi jatkotutkimuksen aiheiksi suositellaan kvantitatiivista tutkimusta kunkin erisnimen esiintymismääristä. Tällaisella tutkimuksella voitaisiin tutkia, miksi esimerkiksi suomennoksia lukiessa syntyy vaikutelma, että valtaosa henkilönnimistä on käännetty eikä suinkaan lainattu.