Työtapaturmasta johtuneiden syy-yhteyskysymysten ratkaiseminen vakuutusoikeudessa

dc.contributor.authorKoskinen, Mari
dc.contributor.departmentfi=Oikeustieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Law|-
dc.contributor.facultyfi=Oikeustieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Law|-
dc.contributor.studysubjectfi=Oikeustiede, OTM-tutkinto|en=Law, Master of Laws|-
dc.date.accessioned2018-06-27T12:32:37Z
dc.date.available2018-06-27T12:32:37Z
dc.date.issued2018-06-27
dc.description.abstractPro gradu -tutkielmassa tarkastellaan 1.1.2016 voimaan tulleen työtapaturma- ja ammattitautilain syy-yhteyttä koskevan 16 §:n, sekä vakuutuspäätöksistä käydyn yhteiskunnallisen keskustelun johdattamana työtapaturmasta johtuneiden syy-yhteyskysymysten käsittelyä ja ratkaisemista vakuutusoikeudessa. Tutkimus tehtiin lainopin menetelmin perehtymällä oikeustieteelliseen kirjallisuuteen ja artikkeleihin, sekä myös muiden tieteiden syy-yhteyttä ja kausaliteettia koskevaan lähdeaineistoon. Tutkimuksessa analysoitiin työtapaturman syy-yhteyskysymystä koskeneet vakuutusoikeuden julkaisemattomat päätökset vuodesta 2012 tammikuuhun 2018. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota erityisesti seuraaviin kysymyksiin: Millä keinoin syy-yhteys työtapaturmakontekstissa voidaan osoittaa? Minkälaista näyttöä tutkituissa vakuutusoikeuden päätöksissä esitettiin, miten vakuutusoikeus sitä tulkitsi, ja minkälaisiin johtopäätöksiin VakO päätyi? Päätösten lopputulokset tilastoitiin, ja niitä verrattiin korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön. Koska KKO:n ennakkoratkaisuja tulisi alemmissa oikeusasteissa noudattaa, niin vakuutusoikeuden syy-yhteysargumentaatiota peilattiin prejudikaateissa ilmaistuun linjaan syy-yhteyden arvioimisesta. Vakuutusoikeuden ratkaisut poikkesivat KKO:n päätöksistä sekä näyttöharkinnaltaan, että lopputulokseltaan. Vakuutusoikeuden tiukka linja lain ja oikeuskäytännön mukaisen todennäköisen syy-yhteyden toteamisessa jatkuu KKO:n antamista lukuisista ennakkopäätöksistä huolimatta. Johtopäätöksenä todettiin, että valittajan asema syy-yhteyskysymyksissä vakuutusoikeudessa on heikko. Valittajana oli yleensä vakuutettu. Yhtään valitusta ei hyväksytty kokonaisuudessaan. Voitiin päätellä, että osapuolten voimavarojen välillä on epäsuhta, varsinkin jos valittaja hoiti asiaa ilman avustajaa. Edellä mainituista huomioista johtuen kirjoitettiin tutkimuksen loppuun vielä luku, joka koskee vakuutetun asemaa työtapaturman jälkeen. Luvussa kartoitettiin niitä ongelmia, joita vakuutetut tutkittujen tapausten perusteella korvauskäsittelyssä kohtaavat.-
dc.format.contentabstractOnly-
dc.identifier.olddbid162142
dc.identifier.oldhandle10024/145372
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/6236
dc.language.isofin-
dc.publisherfi=Turun yliopisto|en=University of Turku|-
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/145372
dc.titleTyötapaturmasta johtuneiden syy-yhteyskysymysten ratkaiseminen vakuutusoikeudessa-
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|-

Tiedostot