Masennus ja Alzheimerin tauti - yhdistävät mekanismit ja riskitekijät sekä mahdollinen syy-seuraussuhde : Kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa perehdytään masennuksen ja Alzheimerin taudin yhteyteen. Suurin osa aineistosta koostuu englanninkielisistä alkuperäistutkimuksista, systemaattisista katsauksista ja meta-analyyseistä, jotka ovat haettavissa PubMed-tietokannasta. Lisäksi on hyödynnetty Depression Käypä Hoito -suositusta ja Oppiportin Psykiatria-oppikirjaa. On havaittu, että masennus lisää riskiä sairastua Alzheimerin tautiin. Useita teorioita on kehitelty yhteyden luonteesta, joiden mukaan masennusta voidaan pitää Alzheimerin taudin esioireena tai toisaalta sen kausaalisena riskitekijänä. Näiden erottelu tuottaa haasteita, sillä Alzheimerin patofysiologiset muutokset voivat kehittyä jopa vuosikymmeniä ennen kliinisen sairauden puhkeamista. Molemmat sairaudet ovat monitekijäisiä ja niillä on myös yhteisiä riskitekijöitä, kuten esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet ja unihäiriöt. Kausaliteettiteoriaa tukee uskottavat biologiset mekanismit, joiden kautta masennuksessa voisi tapahtua Alzheimerin taudille altistavia patofysiologisia muutoksia: masennuksessa esiintyy esimerkiksi neuroinflammaatiota ja hippokampusten pienenemistä. Masennus voi itsessään myös aiheuttaa kognitiivisia oireita. Mendelististä satunnaistamista hyödyntäen on myös tutkittu näiden sairauksien yhteyttä, mutta varmaa yksiselitteistä näyttöä kausaaliselle yhteydelle ei toistaiseksi ole. Masennuksen hoidon vaikutusta Alzheimerin taudin riskiin on tutkittu vaihtelevin tuloksin. Joitakin viitteitä on siitä, että masennuslääkkeet pienentäisivät Alzheimerin taudin riskiä. Tämä saattaa selittyä sillä, että ne vähentävät neuroinflammaatiota ja lisäävät hermostokasvutekijöiden pitoisuuksia. Toisaalta on myös saatu päinvastaisia tuloksia niiden tehosta muistisairauksien ehkäisyssä, ja suurempi beeta-amyloidikertymä aivokuorella saattaa ennakoida heikompaa masennuslääkevastetta. Hoitoresistentti tai toistuva masennus nousee usein esille Alzheimerin taudin erityisenä riskitekijänä. Hoitoresistentin masennuksen hoitomuotojen, kuten sähköhoidon ja magneettistimulaation vaikutusta Alzheimerin taudin riskiin ei tunneta, mutta niilläkin on osoitettu tulehdusta vähentäviä ja neurogeneesiä ilmeisesti edistäviä vaikutuksia. Masennus on todennäköisesti heterogeeninen sairaus, jonka tietyt tautimuodot saattavat altistaa Alzheimerin taudille, mutta yhteyden tarkka luonne ja masennuksen hoidon vaikutus jäävät nykytiedon puitteissa epäselviksi. Sairauksien ehkäisyssä korostuvat riskitekijöiden kokonaisvaltainen hoito ja ehkäisy. Tärkeitä ovat esimerkiksi kardiovaskulaaririskitekijöiden hoito, laadukas unen saanti ja säännöllinen liikunta.