Huumori ei synny sattumalta : Varhaiskasvatuksen henkilöstön vastaaminen lasten huumorialoitteisiin ohjatuissa aamupiireissä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen henkilöstön tapoja vastata lasten huumorialoitteisiin ohjattujen aamupiirien aikana. Tutkimuksessa selvitettiin myös, millaisena henkilöstö ymmärtää huumorin vuorovaikutuksessa. Lisäksi tarkasteltiin huumorin pedagogista merkitystä varhaiskasvatuksen arjessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena observointi- ja haastattelututkimuksena kahdessa varhaiskasvatusryhmässä. Aineisto koostui kahdeksan aamupiirin systemaattisesta havainnoinnista sekä ryhmien henkilöstön puolistrukturoiduista ryhmähaastatteluista. Havainnointia varten laadittiin lomake, joka pohjautui pienten lasten huumorin typologiaan, ja sitä täydennettiin jälkikoodauksella ironian ja sarkasmin esiintymisen kartoittamiseksi. Aineisto analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaattein. Havainnoista tunnistettiin yhteensä 126 huumorialoitetta. Aikuisten vastaukset olivat useimmiten myönteisiä (70), mutta esiintyi myös neutraaleja (33) ja rajaavia (23) vasteita. Oivallushuumoriin vastattiin lähes poikkeuksetta myönteisesti, kun taas hyperhauskuus ja ei- hyväksyttävä huumori johtivat useammin rajauksiin. Sanaton huumori jäi osin huomaamatta ja siihen vastattiin useimmiten neutraalisti tai sivuuttamalla. Henkilöstön puheessa huumori näyttäytyi vastavuoroisena, tilannesidonnaisena ja pedagogisesti arvokkaana: sen koettiin helpottavan siirtymiä, purkavan jumeja ja vahvistavan ryhmän ilmapiiriä, mutta samalla edellyttävän harkintaa, jotta tilanteet eivät eskaloidu. Tulokset korostavat huumorin merkitystä varhaiskasvatuksen vuorovaikutuksessa ja pedagogiikassa sekä aikuisen sensitiivisen toimijuuden tärkeyttä tasapainossa leikillisyyden ja rakenteen välillä.