Aktiivisen työmatkaliikkumisen yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen, uneen ja palautumiseen

Abstract

Mielenterveysongelmista aiheutuu Suomessa noin 11 miljardin euron vuosittaiset kustannukset. Mielenterveydellä on merkittävä vaikutus toimintakykyyn ja mielenterveyden ongelmat ovat yleinen syy myös työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämiseen. Psyykkisestä kuormittuneisuudesta kärsii eniten työikäinen väestö. Fyysisen aktiivisuuden on todettu vaikuttavan positiivisesti niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin. Alle puolet suomalaisista täyttää WHO:n liikuntasuositukset, joten keinoja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi tarvitaan edelleen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin työmatkan fyysisen aktiivisuuden yhteyttä psyykkisen hyvinvoinnin osatekijöihin. Tutkimusaineisto kerättiin osana suurta suomalaista kunta-alan työntekijöillä teetettyä tutkimusta. Tähän tutkimukseen valikoitui 37 031 henkilöä, joista naisia oli 78 %. Tutkimus toteutettiin poikkileikkausasetelmalla. Työmatkan aktiivisuutta kartoitettiin kysymällä työmatkan kulkuvälinettä, kulkemisen tiheyttä ja työmatkan pituutta. Psyykkisen hyvinvoinnin osatekijöistä tarkasteltiin psyykkistä kuormittuneisuutta, unettomuusoireita ja työstä palautumista. Psyykkisen kuormittuneisuuden mittarina käytettiin General Health Questionnaire 12 -kysymyssarjaa, unettomuusoireita selvitettiin Jenkins Sleep Problem Scale -asteikon avulla ja työstä palautumisesta henkilöt arvioivat vastaamalla, kuinka hyvin he palautuvat työpäivästä. Yhteyksien selvittämiseksi luotiin kaksi eri analyysiä, joista ensimmäisessä selvitettiin aktiivisen työmatkatavan ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyttä. Toisessa analyysissa tarkasteltiin pääsääntöisesti työmatkansa pyöräilevien matkan pituuden yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin. Aktiivisempi työmatkatapa oli yhteydessä vähäisempiin unettomuusoireisiin, mutta keskiaktiivisilla työmatkaliikkujilla hieman suurempaan psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Työstä palautumiseen ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Työmatkan pituus työmatkapyöräilijöillä ei ollut vakiointien jälkeen yhteydessä psyykkisen hyvinvoinnin osatekijöihin. Tulosten perusteella fyysisellä aktiivisuudella ei vaikuttaisin olevan samankaltaisia psyykkisen terveyden hyötyjä kuin on todettu yleisesti suuremman fyysisen aktiivisuuden tai vapaa-ajan liikunnan kohdalla. Suositus fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä työmatkaan unettomuusoireiden vähentämiseksi vaatisi vielä vahvistusta pitkittäis- tai interventiotutkimuksesta. Myös mekanismit fyysisen aktiivisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteydestä tarvitsee lisätutkimusta, sillä esimerkiksi sisäisellä motivaatiolla tai arvovalinnoilla voi olla yhteyttä välittävä vaikutus.