Anestesiologinen hoito aivoinfarktin trombektomiassa

Abstract

Tämä opinnäytetyönä tehty kirjallisuuskatsaus käsittelee aivoinfarktin trombektomiahoidon aikaisen anestesiamuodon vaikutuksia hoidon tuloksiin ja mahdollisia mekanismeja anestesiamuotojen erojen taustalla.

Aivoinfarktin hoito on kehittynyt viime vuosina merkittävästi mekaanisen trombektomian muodostuttua rutiininomaiseksi hoidoksi ja hoidon aikaikkunan laajennuttua. Trombektomiatoimenpiteenaikaisesta anestesiologisesta hoidosta on annettu kansainvälinen hoitosuositus 2016, mutta sen jälkeen tutkimustietoa aiheesta on julkaistu runsaasti lisää. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää hoitosuosituksen jälkeen julkaistun kirjallisuuden perusteella anestesiamuodon vaikutuksia toipumiseen infarktista. Keskeisenä tavoitteena oli selvittää eroja yleisanestesian ja sedaation välillä. Kirjallisuuskatsauksen aineistona käytettiin PubMed-tietokannassa olevia artikkeleita, jotka ovat saatavilla Turun yliopiston kirjaston kautta.

Anestesiakäytännöt vaihtelevat laajasti eri keskusten välillä niin anestesian suorittajan kuin käytettyjen lääkkeiden ja anestesiamuodon osalta. Näyttö parhaiten trombektomiaan soveltuvasta anestesiamuodosta on ristiriitaista. Satunnaistettujen tutkimusten perusteella yleisanestesia on sedaatiota parempi toiminnallisen neurologisen toipumisen osalta, mutta observoivien tutkimusten perusteella eroa ei joko ole tai se on sedaation hyväksi. Rekanalisaation onnistuminen oli satunnaistetuissa tutkimuksissa yleisanestesiassa yleisempää, mutta observoivissa tutkimuksissa sedaatio osoittautui paremmaksi tai eroa ei ollut. Aivoverenvuotojen ja kuolleisuuden osalta anestesiamuotojen välillä ei vaikuttaisi olevan eroa.

Verenpaineen vaihtelut ovat yleisiä kaikissa anestesiamuodoissa. Kirjallisuuden perusteella turvallinen keskiverenpaineen taso trombektomian aikana on 70-90 mmHg. Sedaatio lyhentää sairaalaan saapumisesta toimenpiteen aloittamiseen kuluvaa aikaa, mutta yleisanestesiassa reperfuusion saavuttamiseen kuluva aika voi olla lyhyempi. Satunnaistetuissa tutkimuksissa ei ollut eroa pneumonioiden esiintymisessä, mutta observoivien tutkimusten perusteella yleisanestesia oli pneumonian riskitekijä. Anesteettien välisiä eroja on myös ehdotettu sedaation ja yleisanestesian välistä eroa selittäväksi.

Yleisanestesian ja sedaation välillä olevat erot vaihtelevat runsaasti tutkimusten välillä ja varmaa johtopäätöstä anestesiamuotojen paremmuusjärjestyksestä ei voida tehdä. Vaikuttaisi kuitenkin, että yleisanestesialla saattaa olla suotuisa vaikutus potilaan ennusteeseen.