Työnantajan oikeus käsitellä työntekijöiden henkilötietoja puettavan teknologian avulla

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan työnantajan oikeutta käsitellä työntekijöiden henkilötietoja puettavan teknologian avulla. Työnantajan oikeutta käsitellä työntekijöiden henkilötietoja säännellään sekä EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa että kansallisessa tietosuojalainsäädännössä. Erityisen keskeisessä asemassa on laki yksityisyyden suojasta työsuhteessa 759/2004. Tutkielma keskittyy arvioimaan työnantajan oikeutta käsitellä henkilötietoja työntekijöistä, jotka ovat työsopimuslain 1.1 §:n mukaisesti työsuhteessa työnantajaan ja siten tutkielman ulkopuolelle on rajattu muussa kuin työntekijäasemassa tehtävä työ, johon työsopimuslaki ei lähtökohtaisesti tule sovellettavaksi. Lisäksi tutkielma keskittyy pääasiallisesti työnantajan oikeuteen käsitellä henkilötietoja, jotka eivät kuulu henkilötietojen erityisryhmiin, eli niin sanottuihin arkaluonteisiin henkilötietoihin. Tutkielmassa käsitellään lainopin kautta miten yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaiset käsittelyperusteet soveltuvat henkilötietojen käsittelemiseen, kun käsittelyssä hyödynnetään puettavaa teknologiaa. Lisäksi lainopin kautta tarkastellaan miten yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaiset henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet soveltuvat tilanteisiin, joissa henkilötietoja käsitellään puettavan teknologian avulla. Tutkielman lähdeaineisto koostuu tietosuojaa ja työelämää koskeva sääntely. Lisäksi oikeuslähteenä toimii näitä oikeuslähteitä koskeva oikeuskirjallisuus, ohjeistukset, virallislähteet ja oikeuskäytäntö. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että työntekijöiden yksityisyyden suojaa sääntelevä normisto mahdollistaa myös puettavan teknologian käyttämisen henkilötietojen käsittelemisessä, mutta kun henkilötietojen käsittely tapahtuu puettavaa teknologiaa hyödyntämällä, työnantajan on kiinnitettävä erityistä huomiota henkilötietojen käsittelyä koskevien periaatteiden noudattamiseen ja lainmukaisen käsittelyperusteen tunnistamiseen. Lisäksi tutkimuksen perusteella on havaittu, että kansallinen lainsäädäntö on jossain määrissä ristiriidassa yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa, jolloin yleinen tietosuoja-asetus tulee sovellettavaksi sellaisenaan.