Lapsilähtöisyys varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa

Abstract

Tutkielmassa käsitellään lapsilähtöisyyden toteutumista varhaiskasvatuksessa. Lapsilähtöisyyden syvällinen ymmärtäminen on keskeistä laadukkaan varhaiskasvatuksen kehittämisessä, mutta käsite on monitulkintainen ja monitieteinen. Aiempia tutkimuksia lainaten havaitaan, että lapsilähtöisyyttä ei aina ymmärretä yhdenmukaisesti. Lapsilähtöisyyden syvällinen ymmärtäminen on keskeistä laadukkaassa varhaiskasvatuksessa sekä sen kehittämisessä, mutta käsite on monitulkintainen ja monitieteinen. Aiempia tutkimuksia lainaten havaitaan, että varhaiskasvatuksen yksiköt näkevät toimintakulttuurinsa lapsilähtöisenä, mutta lapsilähtöisyyttä ei aina ymmärretä yhdenmukaisesti. Tutkielmassa käsitellään lapsilähtöisyyden toteutumista varhaiskasvatuksessa sekä lapsilähtöisyys-käsitteen ymmärtämistä. Tutkimuksen päämääränä oli arvioida lapsilähtöisyyden toteutumista varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa sekä selvittää ammattikasvattajien käsityksiä siitä. Tutkimuksessa käytettiin strukturoitua kyselytutkimusta, joka toteutettiin Webropol-sovelluksen avulla. Kysely lähetettiin sähköpostitse 37 varhaiskasvatusyksikön johtajalle Varsinais-Suomessa. Kyselylomakkeessa oli 26 monivalintakysymystä, jotka koskivat lapsilähtöisyyden toteutumista viidellä eri osa-alueella: lapsen näkökulman huomioiminen, toimintakulttuuri, pedagogiikan toteutuminen, tiimityö ja tiimin jäsenten lapsinäkemys. Vastauksia saatiin 46 kappaletta, ja niiden analysoinnissa käytettiin teoriapohjaista sisällönanalyysiä, johon sisältyi useiden alan teoreetikkojen näkemyksiä sekä henkilökohtaista ohjausta alan asiantuntijalta, Jarmo Kinokselta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksessa pyritään lapsilähtöiseen toimintakulttuuriin, mutta sen toteutuminen kohtaa haasteita. Osallisuudessa ja lapsen näkökulman huomioimisessa havaittiin puutteita, vaikka lasten aloitteita tuetaankin. Tiimityössä esiintyy vaihtelevia käsityksiä lapsen asemasta. Lisäksi ammattikasvattajien ymmärrys lapsilähtöisyydestä vaihtelee, ja käsitettä käytetään virheellisesti. On tarpeen tarjota jatkuvaa koulutusta ja tukea ammattikasvattajille lapsilähtöisen pedagogiikan periaatteiden ymmärtämiseksi ja soveltamiseksi käytännön työssä. Lisäksi on tärkeää uudistaa ammattikasvattajien arvoja, asenteita ja käytänteitä sekä vahvistaa lasten tasa-arvoa ja osallisuutta varhaiskasvatuksessa. Jatkotutkimusehdotuksena olisi syytä tutkia konkreettisia keinoja, joilla ammattikasvattajat voivat vahvistaa lapsilähtöistä toimintakulttuuria käytännön työssään.

Avainsanat: Lapsilähtöisyys, Varhaiskasvatus, Toimintakulttuuri