Käsityön opettajien käsityksiä teknisen työn työtapojen toteutuksesta yläkoulussa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää käsityönopettajien käsityksiä yläkoulun käsitöissä opetettavista teknisen työn työtapojen toteutuksesta. Tutkimuksessa tulee esille, että koulukäsityö on kokenut suuria muutoksia opetussuunnitelman 2014 myötä. Nykyisessä opetussuunnitelmassa ei ole juurikaan valmiita toimintamalleja opetettavista sisällöistä, joten opettajalle annetaan suuri tulkinnanvapaus käsityökasvatuksen toteuttamisessa. Tutkimuksen mukaan opetussuunnitelman 2014 myötä käsityön opetus on supistunut 7. luokalla 67% verraten edelliseen opetussuunnitelmaan. Vähäinen opetusaika aiheuttaa pintapuolisempaa opetusta tutkimuksen mukaan. Ajanpuute koetaan myös tämän tutkimuksen käsityönopettajien haastattelujen perusteella suurena haasteena opetuksen toteuttamisessa. Tutkimuksen teoreettisessa taustassa tarkasteltiin käsityötä oppiaineena sekä käsityöopetuksen didaktisia malleja.

Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa haastateltiin viittä yläkoulun käsityönopettajaa, jotka ovat opettaneet tai opettavat teknisen työn työtapoja. Haastattelujen analyysinä toimii teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimussuuntauksena käytetiin fenomenologista tutkimussuuntausta, koska sen lähtökohtana on ihmisen tietoinen kokemus.

Käsityönopettajien haastattelujen perusteella puuteknologia, metalliteknologia ja elektroniikka koetaan tärkeimmiksi opetettaviksi teknisen työn työtavoiksi, vaikka kaikki työtavat koetaan tärkeinä. Malliopettaminen, prosessiopettaminen ja ongelmanratkaisuopettaminen koetaan toimivina opetusmenetelminä, joita käytetään tilanteen ja tarpeen mukaan opetuksessa. Opetussuunnitelman tavoitteita pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan käsityönopetuksessa, tosin haasteina nähdään ajanpuute ja käsityönopettajille asetetut liian suuret osaamistavoitteet.