Sleep in climacteric : Associative and predictive factors

Abstract

Sleep disturbances are common among climacteric women. However, results from polysomnography studies assessing sleep architecture are contradictory, and there is a lack of prospective polysomnography studies in menopausal women. Causal relationships between menopausal hormonal changes, vasomotor symptoms, aging, and other midlife factors remain to be answered. This study aimed to characterize subjective sleep disturbances with cross-sectional design between premenopausal and postmenopausal women, and prospectively. Sleep architecture was measured prospectively in menopausal transition. The aim was to understand associations of sleep with menopausal hormonal changes, aging, other menopausal symptoms, and work. Furthermore, possible premenopausal health-related predictors for sleep disturbances during menopausal transition were examined. The study was conducted in 177 Finnish midlife women, recruited via newspaper announcements. Sleep disturbances after menopause were characterized primarily by insomnia symptoms, but also by symptoms suggesting sleep-disordered breathing. Regarding sleep architecture, aging was associated with more fragmented sleep, lower sleep efficiency, and shorter sleep duration. Increasing follicle stimulating hormone concentration, indicating transition through menopause, was associated with more slow wave sleep. Workdays and vasomotor symptoms were associated with perceived sleep disturbances in postmenopausal women. Predictors for sleep disturbances in menopausal transition were identified in premenopause, such as depressive symptoms, personal crises, and poor perceived health. Despite poorer subjective sleep quality after menopause, aging seems to be responsible for deteriorated sleep architecture. However, sleep in menopausal women may be more vulnerable to external factors. These data emphasize that not all menopausal sleep disturbances result from vasomotor symptoms, and premenopausal predictors for sleep disturbances are identifiable. Evaluation of sleep and risk factors, and timely interventions, should be provided for midlife women.

Unihäiriöt ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisillä naisilla. Vaihdevuosien unipolygrafiatutkimuksia on julkaistu vain vähän, eivätkä ne ole pystyneet osoittamaan selvää unen rakenteen huonontumista. Lisäksi pitkittäistutkimukset, joissa unen rakennetta on tutkittu unipolygrafialla, puuttuvat. On siis epäselvää, johtuvatko koetut unihäiriöt vaihdevuosien hormonaalisista muutoksista, muista vaihdevuosioireista, ikääntymisestä vai yleisesti keski-ikään liittyvistä kuormittavista tekijöistä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sekä poikkileikkaus- että pitkittäistutkimuksena millaista on koettu unenlaatu vaihdevuosissa. Lisäksi pitkittäistutkimuksella selvitettiin unen rakenteen muutoksia vaihdevuosien siirtymävaiheessa. Tavoitteena oli ymmärtää vaihdevuosissa tapahtuvan hormonitasapainon muuttumisen, ikääntymisen, muiden vaihdevuosioireiden ja työn vaikutusta uneen. Lisäksi tavoitteena oli tutkia mahdollisia, jo ennen vaihdevuosia havaittavia, vaihdevuosiajan unihäiriöitä ennustavia terveyteen liittyviä tekijöitä. Tutkimukseen osallistui 177 suomalaista keski-ikäistä naista, jotka rekrytoitiin tutkimukseen lehti-ilmoituksilla. Koettu huonontunut unenlaatu vaihdevuosien jälkeen selittyi etenkin unettomuusoireilla, mutta osittain myös unenaikaisiin hengityshäiriöihin viittaavilla oireilla. Seurantatutkimuksessa ikääntyminen oli yhteydessä rikkonaisempaan ja lyhentyneeseen uneen, sekä alentuneeseen unitehokkuuteen. Nouseva follikkelia stimuloivan hormonin pitoisuus, viitaten vaihdevuosiin siirtymiseen, puolestaan oli yllättäen yhteydessä lisääntyneeseen syvän unen määrään. Postmenopausaalisilla naisilla etenkin vasomotoriset oireet olivat yhteydessä huonontuneeseen unenlaatuun, ja lisäksi työpäivinä unenlaatu oli huonompi verrattuna premenopausaalisiin naisiin. Tutkimuksessa havaittiin useita premenopausaalisia tekijöitä, jotka ennustivat vaihdevuosiajan unihäiriöitä. Näitä olivat muun muassa vaihdevuosia edeltävät masennusoireet, henkilökohtaiset kriisit ja koettu huono yleinen terveydentila. Vaihdevuosien jälkeen huonontuneeksi koetusta unenlaadusta huolimatta, epäedulliset unen rakenteen muutokset olivat yhteydessä ikääntymiseen, mutta eivät hormonaalisiin muutoksiin. Vaihdevuosi-ikäisten naisten uni vaikuttaa kuitenkin olevan herkempi erilaisille ulkoisille häiriötekijöille. Tämä tutkimus osoittaa, että kaikki vaihdevuosien aikaiset unihäiriöt eivät liity vasomotorisiin oireisiin, ja että riskitekijöitä vaihdevuosien aikaisille unihäiriöille voidaan osoittaa jo ennen vaihdevuosia. Terveydenhuollossa tulisikin aktiivisesti kysyä keski-ikäisiltä naisilta myös unihäiriöistä ja niiden riskitekijöistä, ja tarvittaessa tarjota oikea-aikaista tukea ja hoitoa.