Yrityksen käsite ja jatkamisvelvollisuus sukupolvenvaihdoshuojennuksessa perustuslain näkökulmasta
Ladataan...
531.36 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan perintö- ja lahjaverolain (1940/378, jäljempänä PerVL) 55–57 §:n mukaista sukupolvenvaihdoshuojennusta sekä sen suhdetta perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännökseen. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen tarkoituksena on turvata maatilojen ja yritystoiminnan jatkuvuus tilanteissa, joissa PerVL:n mukaisen veron maksaminen voisi muuten johtaa yritysvarallisuuden realisointiin. Huojennus merkitsee kuitenkin poikkeusta perintö- ja lahjaverotuksen käyvän arvon periaatteesta, minkä vuoksi samanarvoisia saantoja kohdellaan verotuksessa eri tavoin.
Tutkielman keskeisinä tutkimuskysymyksinä ovat, mitä perintö- ja lahjaverolaissa tarkoitetaan yrityksellä tai sen osalla, milloin verovelvollisen voidaan katsoa jatkavan yritystoimintaa PerVL:n tarkoittamalla tavalla. Lisäksi arvioidaan, rajoittaako sukupolvenvaihdoshuojennus perustuslain 6 §:ssä turvattua yhdenvertaisuutta ja täyttääkö sääntely perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Tarkastelu rajautuu perintötilanteisiin, eikä tutkielmassa käsitellä yritysvarallisuuden tarkkaa sisältöä, arvostamismenetelmiä tai huojennuksen määrän laskemista koskevia säännöksiä. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen. Aineistona käytetään lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskäytäntöä, Verohallinnon ohjeita sekä oikeuskirjallisuutta.
Huojennus edistää tosiasiallista yhdenvertaisuutta tilanteissa, joissa yritysvarallisuutta saavan verovelvollisen maksuvalmius ei lisäänny samalla tavoin kuin helposti realisoitavaa varallisuutta saavan. Arvioitaessa sukupolvenvaihdoshuojennuksen suhdetta perustuslain yhdenvertaisuuteen keskeiset ongelmat liittyvät sääntelyn täsmällisyyteen, ennakoitavuuteen ja kohdentumiseen. Lainsäädännössä ei ole annettu täsmällisiä kriteerejä sille, milloin kyse on PerVL 55 §:ssä tarkoitetusta yrityksestä tai yritystoiminnan jatkamisesta, arviointi perustuu pitkälti tapauskohtaiseen kokonaisharkintaan. Sääntelyn nykyinen muoto ei kaikilta osin täytä perusoikeuksien rajoittamiselle asetettuja vaatimuksia, mikä korostaa täsmällisemmän sääntelyn tarvetta.