TULEHDUKSELLISET SYDÄNSAIRAUDET: OIREET, HOITO JA ENNUSTE
Ladataan...
199.98 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tulehdukselliset sydänsairaudet ovat huonosti tunnettuja nuorten ja työikäisten sairauksia. Tämä
hanke on kirjallisuuskatsaus sydänsarkoidoosista ja jättisolumyokardiitista. Esittelen niiden
taudinkuvan, diagnostiikan, hoidin ja sairauksiin liittyvät rytmihäiriöt sekä niiden ablaatiohoidon
pääpiirteittäin. Tietoa kirjallisuuskatsaukseen on haettu PubMed-tietokannasta englannin kielellä
sarkoidoosiin, sydänsarkoidoosiin, jättisolumyokardiittiin, niiden esiintyvyyteen, diagnostiikkaan,
hoitoon, ennusteeseen, kammioarytmioihin sekä ablaatioon liittyvillä hakusanoilla. Työ on toteutettu
kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.
Tulehdukselliset sydänsairaudet ovat harvinaisia sairauksia, mutta sydänsarkoidoositapausten on
Suomessa todettu lisääntyneen 1980-luvun lopulta 20-kertaisesti. Ei tiedetä, onko kyse todellisesta
lisääntymisestä vai diagnostiikan paranemisesta. Molemmat taudit ovat vakavia, potentiaalisesti
fataaleja ja nopeasti eteneviä, minkä vuoksi varhainen diagnosointi sekä hoidon aloitus ovat tärkeitä.
Tautien tunnistaminen ja diagnosointi voi edelleen olla haastavaa, jossa diagnoosin kulmakivenä on
taudin osoitus sydänlihaksesta otetussa koepalassa. Hoitoon liittyy molemmissa sairauksissa vielä
avoimia kysymyksiä koskien esimerkiksi seurantaa sekä immunosuppressivista hoitoa, erityisesti
hoidon jatkuessa pidempään. Molempiin tauteihin liittyy suuri vakavien rytmihäiriöiden riski ja
kammioarytmiakuorma voi olla varsin suurta. Rytmihäiriölääkkeistä on hyötyä, mutta osalla esiintyy
silti hallitsemattomia kammiorytmihäiriöitä niistä huolimatta. Katetriablaatiota on kokeiltu
sydänsarkoidoosissa vaihtelevin tuloksin. Jättisolumyokardiittia sairastavilla julkaisuja ablaatioista
löytyy pääasiassa potilastapauksina. Taudin vaiheella vaikuttaisi olleen vaikutusta ablaatiohoitojen
lopputuloksiin. Kaikkiaan rytmihäiriöitä ei toimenpiteellä välttämättä saada poistettua hankalan
sijainnin vuoksi tai taudin jatkuessa, jolloin uusia kiertoaktivaation mahdollistavia alueita voi
muodostua. Lisää tutkimuksia tarvitaan koskien molempia sairauksia. Hoitolinjoissa on paljon
vaihtelua ja ne pohjautuvat paikallisiin käytäntöihin, asiantuntijoiden muodostamiiin suosituksiin
sekä osin pieniin ja retrospektiivisiin tutkimuksiin. Kansainvälisistä rekistereistä voisi olla hyötyä
suurempien aineistojen keräämiseksi ja hoitokäytäntöjen standardoimiseksi.