Aorttaläppäahtauman eläinmallit

Abstract

Aorttaläppäahtauma on yleisin läppävika länsimaissa ja väestön ikääntyessä tautia sairastavien määrä tulee kasvamaan huomattavasti tulevina vuosikymmeninä. Suurimpana haasteena on se, että tauti on pitkään oireeton ja tällä hetkellä ei ole olemassa tehokasta lääkehoitoa, joka hidastaisi tai estäisi ahtauman kehittymisen. Hoitona on oikein ajoitettu kirurgisesti tai katetrin avulla tehtävä aorttaläppätoimenpide. Aorttaläppä sijaitsee aorttavaltimon ja vasemman kammion välissä. Se koostuu kolmesta puolikuun muotoisesta läppäpurjeesta, jotka estävät veren takaisinvirtauksen. Aorttaläppäahtauma kehittyy vuosien aktiivisen tautiprosessin seurauksena, jossa aorttaläppä paksuuntuu ja jäykistyy. Syntymekanismit ovat monimutkaisia eikä niitä täysin vielä tunneta. Alkuvaiheessa tilan kehittymiseen liittyy läpän pintasolukerroksen vaurio sekä lipidien että tulehdussolujen kertymistä läppään, mitä seuraa etenevä sidekudosmuodostus ja kalkkeutuminen. Tämä aiheuttaa aorttaläpän aukon merkittävän pienentymisen (virtauseste) ja ylimääräisen painekuorman sydämen vasemmalle kammiolle, mikä voi pahimmillaan johtaa sydämen vajaatoiminnan kehittymiseen. Vaikka tutkimustieto aorttaläppäahtauman syntymekanismeista on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina, taudin mallintamiseen on kuitenkin vielä rajoitetusti riittävän hyviä eläinmalleja saatavilla. Tämä vaikeuttaa taudin mekanismien tarkkaa selvitystä ja täten uusien diagnostisten menetelmien ja lääkehoitojen kehitystyötä. Hiiri on yleisimmin käytetty eläinmalli aorttaläppäahtauman tutkimuksissa, ja se soveltuu moniltakin osin toimivaksi tautimalliksi. Hiiri ei kuitenkaan vastaa täysin ihmistä anatomisesti eikä ilmennä esimerkiksi spontaania kalkkeutumista läpässä, jolloin tarvitaan usein geneettisiä muutoksia ja/tai rasvapitoista dieettiä. Geneettisiä- ja dieettimalleja käytetäänkin tyypillisesti aorttaläppäahtauman mallintamisessa. Myös synnynnäistä ja kehityksellistä aorttaläpän ahtaumaa voidaan mallintaa eri tavoin. Toinen lähestymistapa on vaijerikatetrilla aiheutettu mekaaninen vaurio aorttaläppään. Lisää malleja tarvitaan kuitenkin edelleen, jotta ahtaumaa ja taudin piirteitä voidaan mallintaa ja tutkia entistä paremmin. Ihanteellinen malli kehittäisi hemodynaamisesti merkittävän ahtauman ja olisi mahdollisimman lähellä ihmistä.