Ensihoitajien ja palotarkastajien käsityksiä ikääntyneestä asiakkaasta sähköisen huoli-ilmoituksen tekemisestä

Abstract

Gerontologinen sosiaalityö on sosiaalityön ala, jonka kohderyhmä on ikääntynyt väestö. Gerontologiseen sosiaalityöhön paikantuvan tutkielmani tarkoituksena on tarkastella ikääntyneiden parissa työskentelevien ja heistä huoli-ilmoituksia tekevien pelastuspalveluiden työntekijöiden eli ensihoitajien ja palotarkastajien käsityksiä sähköisen huoli-ilmoituksen tekemisestä. Koen tarpeelliseksi tutkia aihetta, koska sitä ei ole juurikaan tutkittu ja työkokemukseni perusteella ammattilaisten eri käsitykset ikääntyneistä tehtävistä huoli-ilmoituksista vaikeuttavat moniammatillista yhteistyötä, saattaen johtaa jopa asiakkaan avunsaannin viivästymiseen.

Huoli-ilmoituksella tutkielmassani viittaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastuslaitoksen ammattilaisten sosiaalihuoltolain mukaiseen ilmoitusvelvollisuuteen sosiaalihuoltoon tapauksessa, jossa he työssään saavat tietää ilmeisessä sosiaalihuollon tarpeessa olevasta ihmisestä. Kun henkilö on ”ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan”, on ilmoitus tehtävä välittömästi salassapitosäännösten estämättä, vaikka huolen kohteena oleva henkilön suostumusta ei olisi. (SHL 1301/2014, 35 §.)

Tutkimusaineisto koostuu 21 Pirkanmaan hyvinvointialueen (Pirha) pelastuspalveluiden ensihoitajan ja palotarkastajan vastauksesta avoimeen kyselyyn. Analyysimenetelmäni oli kategoria-analyysi. Kategorisointi tarkoittaa luokittelua, jonka avulla nimettyjä luokkia kutsutaan kategorioiksi (Juhila, Jokinen & Suoninen 2012a). Tutkielmassani analysoin kategorisointeja, joita ensihoitajat ja palotarkastajat tekivät niin huoli-ilmoituksen kohteena olevista asiakkaista ja potilaista, sähköisestä huoli-ilmoituskanavasta itsessään kuin ilmoitukset vastaanottavasta tahosta sosiaalihuollossa.

Tutkielmassani keskeisimmäksi syyksi tehdä huoli-ilmoitus nousi huoli asumisesta, jossa palotarkastajat kiinnittivät huomion ensisijaisesti paloturvallisuuteen ja siinä tarvittavaan yhteistyöhön sosiaalityön kanssa ensihoitajien keskittyessä ikääntyneiden toimintakykyyn asuinolosuhteissaan. Ikääntyneet huoli-ilmoituksen kohteet kategorisoituivat siten niihin, joilla oli arkipäiväisiin toimintoihin liittyviä haasteita (kotihoidon tarve) sekä niihin, joiden elämäntilanne oli kokonaisuudessaan haastava (sosiaalityön tarve). Lisäksi pelastuspalveluiden työntekijät kategorisoivat ikääntyneitä arvioidun oikeustoimikelpoisuuden perusteella, mutta tästä huolimatta huoli-ilmoitus yleisesti ottaen tehtiin aina.

Ensihoitajat ja palotarkastajat mielsivät ikääntyneistä tehtäviä huoli-ilmoituksia käsittelevän tahon sosiaalihuoltona tai -toimena, jossa useimmiten sosiaalityöntekijäksi nimetty sosiaaliviranomainen koordinoi ilmoitusten käsittelyä. Sähköinen huoli-ilmoituskanava kategorisoitui ikääntyneen mielen muuttumisen mahdollistajana, ensihoidon kuormituksen ehkäisijänä, palveluverkolle paineen luojana sekä työntekijän oikeusturvan takaajana. Pelastuspalveluiden työntekijöillä oli epäilyksiä siitä, käsitteleekö kasvoton sosiaalitoimi ikääntyneistä tehtäviä huoli-ilmoituksia lainkaan tai ainakaan oikea-aikaisesti. Kritiikki moniammatillisen yhteistyön puutteellisia kanavia kohtaan vastasi aiempaa tutkimusta. Osa ikääntyneistä asiakkaista ja potilaista on nyt ja lähitulevaisuudessa vaarassa jäädä tarvitsemansa avun ja tuen ulkopuolelle (CoE AgeCare 2023; Kröger, van Aerschot & Mathew Puthenparambil 2019), mikä uhkaa heijastua myös huoli-ilmoitusten määriin.