The Dark Side of International Business: Combatting Modern Slavery in MNCs’ Global Value Chains

Abstract

Modern slavery, encompassing human trafficking, forced labour, debt bondage and sexual exploitation, affects an estimated 49,6 million people worldwide and generates US$236 billion in illegal profits annually, making it one of the most severe and economically significant human rights violations of our time. Despite its scale, modern slavery remains largely invisible: the dark figure of unreported cases is high, and the phenomenon persists across both developing and developed economies, including within the global value chains of multinational corporations (MNCs). This thesis addresses the question of why modern slavery thrives in MNCs’ global value chains and examines the roles of national disclosure legislation and Anti-Money Laundering (AML) regulations as tools for combatting it. The thesis draws on a systematic review of academic literature, empirical case studies and policy documents spanning international business and financial regulation. The analysis proceeds in three stages: first examining the structural causes of modern slavery and its prevalence in global value chains; second assessing the effectiveness of corporate and legislative responses, including national disclosure legislation such as the UK Modern Slavery Act 2015; and third evaluating the effectiveness of AML frameworks, particularly the Financial Action Task Force’s global standards, in disrupting the financial flows that sustain trafficking networks. The findings show that modern slavery persists in global value chains due to a combination of structural factors: concentrated corporate power, outsourcing, weak labour protections and governance gaps that distribute responsibility across chains in ways that benefit no one. National disclosure legislation has so far produced limited results, with low compliance rates and no prosecutions for non-compliance. Regarding AML effectiveness, the thesis finds that trafficking finances predominantly operate through cash and informal channels that fall outside the reach of formal AML controls. While empirical research by Jayasekara (2021) and Andiojaya (2025) demonstrates that effective AML implementation correlates with lower levels of corruption and crime, the direct impact on modern slavery itself remains difficult to establish. A key structural weakness is the enforcement gap between high-income destination countries and lower-income source countries along trafficking routes. The thesis concludes that AML frameworks are a necessary but currently insufficient tool for combatting modern slavery. Their potential can only be realised through consistent enforcement across jurisdictions, greater resources for Financial Intelligence Units in lower-income countries, outcome-based rather than process-based evaluation of compliance, and deeper operational collaboration between financial institutions and law enforcement. Combatting modern slavery ultimately requires a multilayered response in which AML regulations play a supporting role alongside enforceable corporate accountability and state regulation that addresses the root causes of vulnerability.

Nykyajan orjuus, johon kuuluvat ihmiskauppa, pakkotyö, velkaorjuus ja seksuaalinen hyväksikäyttö, koskettaa arviolta 49,6 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti ja tuottaa laittomia voittoja 236 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosittain, mikä tekee siitä yhden aikamme vakavimmista ja taloudellisesti merkittävimmistä ihmisoikeusloukkauksista. Laajuudestaan huolimatta nykyajan orjuus jää pitkälti näkymättömäksi. Ilmoittamatta jäävien tapausten osuus on suuri, ja ilmiö jatkuu sekä kehittyvissä että kehittyneissä maissa, myös monikansallisten yritysten globaaleissa arvoketjuissa. Tämä tutkielma tarkastelee kysymystä siitä, miksi nykyajan orjuus kukoistaa monikansallisten yritysten arvoketjuissa, sekä arvioi kansallisten tiedonantolainsäädännön ja rahanpesun torjuntaa koskevien säännösten (AML) roolia sen torjuntakeinona. Tämä tutkielma perustuu systemaattiseen katsaukseen akateemisesta kirjallisuudesta, empiirisiin tapaustutkimuksiin sekä kansainvälistä liiketoimintaa ja rahoitusalan sääntelyä käsitteleviin poliittisiin asiakirjoihin. Analyysi etenee kolmessa vaiheessa: ensiksi tarkastellaan modernin orjuuden rakenteellisia syitä ja sen yleisyyttä globaaleissa arvoketjuissa; toiseksi arvioidaan yritysten ja lainsäädännön toimien tehokkuutta, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2015 nykyajan orjuutta koskevaa lakia (UK Modern Slavery Act 2015); ja kolmanneksi arvioidaan rahanpesun torjunnan puitteiden, erityisesti rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) globaalien standardien, tehokkuutta ihmiskauppaverkostoja ylläpitävien rahavirtojen katkaisemisessa. Tutkimustulokset osoittavat, että nykyaikainen orjuus jatkuu globaaleissa arvoketjuissa useiden rakenteellisten tekijöiden yhdistelmän vuoksi: yritysten keskittynyt valta, ulkoistaminen, heikko työsuojelu sekä hallinnon puutteet mahdollistavat nykyaikaisen orjuuden ilmentymisen ja vastuun jakautumisen arvoketjuissa tavalla, jossa kukaan ei lopulta joudu vastuuseen. Kansalliset tiedonantovelvollisuutta koskevat lait ovat toistaiseksi tuottaneet vain vähäisiä tuloksia: säännösten noudattamisaste on alhainen, eikä säännösten rikkomisesta ole nostettu syytteitä. Rahanpesun torjunnan tehokkuuden osalta tutkielmassa todetaan, että ihmiskaupan rahoitus tapahtuu pääasiassa käteisellä ja epävirallisten kanavien kautta, jotka jäävät virallisten rahanpesun torjuntatoimien ulottumattomiin. Vaikka Jayasekaran (2021) ja Andiojayan (2025) empiiriset tutkimukset osoittavat, että rahanpesun torjunnan tehokas täytäntöönpano korreloi korruption ja rikollisuuden alhaisemman tason kanssa, suoraa vaikutusta moderniin orjuuteen itsessään on edelleen vaikea osoittaa. Keskeinen rakenteellinen heikkous on täytäntöönpanon ero korkean tulotason kohdemaiden ja matalamman tulotason lähtömaiden välillä ihmiskauppareiteillä. Tutkielmassa todetaan, että rahanpesun torjunnan toimenpiteet ovat välttämättömiä mutta tällä hetkellä riittämättömiä välineitä modernin orjuuden torjumiseksi. Niiden potentiaali voidaan toteuttaa vain yhdenmukaisella täytäntöönpanolla eri lainkäyttöalueilla, lisäämällä resursseja matalamman tulotason maiden rahanpesun selvittelykeskuksille, prosessiperusteisen arvioinnin korvaamisella tulosperusteisella arvioinnilla sekä syventämällä rahoituslaitosten ja lainvalvonnan välistä operatiivista yhteistyötä. Nykyajan orjuuden torjuminen edellyttää viime kädessä monitasoista vastausta, jossa AML-sääntely toimii tukevassa roolissa yhdessä täytäntöönpanokelpoisen yritysten vastuullisuuden ja haavoittuvuuden perussyihin puuttuvan valtiollisen sääntelyn kanssa.