S2-oppijoiden kemian opiskelun kielelliset haasteet ja oppimisen tukeminen kemian opetuksessa

Abstract

Opetusta, oppimista, ajattelua tai ymmärrystä lienee mahdotonta muodostaa ilman perustavaa kielitaidon tasoa. Kemiassa kielen roolia opetuksessa korostaa sen oma symbolinen järjestelmä, erikoistunut sanasto sekä luonnontieteelliselle tekstille tyypilliset kielen konventiot. Pro gradu -tutkielmassa perehdyttiin suomea toisena kielenään opiskelevien eli S2-oppijoiden kielellisiin vaikeuksiin sekä keinoihin tukea S2- oppijoiden kemian opiskelua. Kieli on jatkuvasti läsnä jokapäiväisessä elämässänne. Miltei kaikki opettaminen ja oppiminen perustuu jonkin suullisen tai kirjoitetun kielen muodon käyttöön. Globalisoituvassa maailmassa on tärkeää ottaa huomioon monikielisten oppijoiden kielelliset ja kulttuuriset taustat ja tarjota heille tasavertainen mahdollisuus menestyä opinnoissaan. Tämän toteuttamiseksi opetuksen tulisi olla kielitietoista. Kielitietoisuus voidaan määritellä ymmärrykseksi kielen keskeisestä merkityksestä oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan sosiaalistumisessa. Myös tietoisuus kieliin ja kieliyhteisöihin kohdistuvista asenteista ja näistä keskustelu on osa kielitietoista toimintaa Jokaisella oppiaineella on oma kielensä sekä tapa kertoa oppiaineeseen liittyvistä ilmiöistä. Euroopassa kielitaitoa arvioidaan Euroopan neuvoston kehittämällä eurooppalaiselle viitekehyksellä (EVK, engl. Common Framework of Reference for Languages tai CEFR). Viitekehyksen tasoa B2 pidetään yleisesti tietoaineiden opiskeluun riittävänä kielitaidon tasona, koska silloin kielitaito riittää abstraktien aihealueiden käsittelyyn. Kuitenkin monet S2-oppijat opiskelevat kemiaa kielitaidolla, joka ei ole riittävä tietoaineiden opiskeluun. Tutkimuksen tavoitteena oli perehtyä S2-oppijoiden kielellisiin haasteisiin etsien ja pohtien mahdollisia ratkaisuja S2-oppijoiden kemian opiskelun tukemiseksi. Kehitystutkimuksessa luotiin kuvaus S2-oppijoiden kielellisistä ja kemian oppimisen haasteista kirjallisuuden ja kemian opettajille tehdyn kyselyn avulla sekä kehitettiin oppimateriaalia S2-oppijoiden kemian opetuksen tukemiseksi aikuisten perusopetukseen. Kemian oppimisen ja opetuksen tutkimusprojekti toteutettiin verkkokyselyllä, joka lähetettiin kemian opettajille, jotka opettavat myös S2-oppijoita peruskouluissa, aikuisten perusopetuksessa tai kansanopistoissa. Kysely koostui kahdesta osasta, joista ensimmäisessä pyrittiin hankkimaan tietoa kemian opettajien näkemyksistä S2- oppijoiden opetuksesta ja toisessa selvitettiin S2-oppijoiden kemian opetuksen haasteita. Kysymykset käsittelivät muun muassa opettajan tarjoamaa tukea, kielitietoisuutta, oppisisältöjä ja työskentelytapoja. Kyselyssä kartoitettiin myös tarvetta S2-oppijoille suunnattuun oppimateriaaliin. Kyselyn vastauksista koottiin kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Tutkimusprojektiin kuului myös selkokielisen oppimateriaalin kehittämisprojekti. Materiaalin pohjana toimi Jan Janssonin päättövaiheen kemian kurssille valmistama opetusmateriaali, jota lähdettiin muokkaamaan selkokieliseksi oman kielitietoisuuden sekä muiden opettajien ohjeiden ja kommenttien mukaan. S2-oppijoiden kemian oppimisen haasteista monet liittyvät kemiassa käytettyyn kieleen. Tieteellinen teksti eroaa arjessa käytetystä kielestä perustavanlaatuisella tavalla ja tämän vuoksi olisi tärkeää tukea S2-oppijoiden suomen kielen oppimista kaikkien oppiaineiden tunneilla. Toisen kielen oppimisessa keskeisiä asioita ovat muun muassa opetuksen vuorovaikutuksellisuus, käytetyn kielen merkityksellisyys, oppijoiden alhainen ahdistustaso sekä osallisuus ja kielen tuottaminen joko avustetusti tai itsenäisesti. S2-oppijoille tulisi kirjallisuuskatsauksen mukaan tarjota sellaista oppimisen tukea, minkä avulla heillä olisi mahdollisuus menestyä kemian opinnoissa huolimatta edellä mainituista kielellisistä oppimista haastavista tekijöistä. Tällaisia tukikeinoja voisi olla esimerkiksi lukemisen taitojen opettelu oppikirjan tai kemiaan liittyvien lehtiartikkelien avulla, käsitteen ja sen merkityksen yhdistämistehtävät, kielen merkitykseen keskittyvät tehtävät, käsitesanastojen kerääminen tai uusien käsitteiden käyttäminen itse muodostetussa lauseessa. Lisäksi kemian opetuksessa kannattaisi hyödyntää paljon visuaalisia keinoja ilmiöiden ja ohjeiden selittämiseen (esim. laboratoriotyön ohje sarjakuvana ja kokeellisuutta silloin, kun sen avulla voidaan suoraan esittää jokin käsite, jonka sisäistäminen pelkkää puhetta seuraamalla voisi olla S2-oppijalle haastavaa.